"Kirjastojen tulevaisuus tulee muuttumaan dramaattisesti, kun tavara alkaa liikkua pelkästään verkossa. Silloin loppuu se pitkä historia, joka on olennainen osa kirjastoa, se muisti, jossa meillä on tavallaan tallessa kaikki. Siihen tulee stoppi". Näin toteaa Vantaan kaupunginkirjaston informaatikko Heikki Poroila YLEn verkkouutisten mukaan.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kovin dramaattiselta ylireagoinnilta Poroilan lausuma kuulostaa, mutta täysin katteeton hänen kommenttinsa ei ole. Jos kirjat ja musiikkiaineisto todella tulevaisuudessa siirtyvät pelkästään verkkoon, kirjastojen asema tulee muuttumaan. Kirjastoilla ei ole omistusoikeutta verkkoaineistoon, kirjastot voivat vain ostaa käyttöoikeutta. Kirjastojen tilaamat verkkolehdet ovat osoitus tästä.

 

Vannoutuneena kirjastojen ystävänä minuun osui nimenomaan väite kirjaston historian  - muistin  - loppumisesta. Kirjastot muistin säilyttäjinä on yksi niistä asioista, joiden vuoksi pidän kirjastoja tärkeinä ja merkittävinä instituutioina. Kirjastojen tehtävä muistin säilyttäjänä ei koske pelkästään vanhaa aineistoa. Uusi, vasta julkaistu aineisto on osa tulevaisuuden muistia. Miten kirjasto voi rakentaa omaa kokoelmaansa - muistiaan -, jos se ei voi omistaa aineistoaan? Omistaminen ja käyttöoikeus ovat aivan eri asioita, vaikka ne kirjaston käyttäjälle eivät erilaisina äkkipäätään näyttäytyisikään.

 

Toisaalta en usko, että kovin pian suurinta osaakaan kirjoista tullaan julkaisemaan pelkästään verkkojulkaisuina. Tietokirjallisuuden kohdalla siirtyminen voi tapahtua nopeammin, mutta tekijänoikeudet vaikuttavat siihenkin asiaan suuresti. Kaunokirjallisuuden, niin aikuisten kuin lastenkin, kohdalla siirtymä on varmasi paljon hitaampaa.

 

Musiikkikirjastot joutunevat kohtaamaan verkkojulkaisemisen kirjastohaitat muita nopeammin. Musiikin siirtyminen verkossa julkaistavaksi on ehkä musiikin kustantajille luontevampaa kuin kirjankustantajille. Osasyynä on tietenkin musiikin olemus ja se, että musiikin tallennusalustat ovat vuosien varrella muuttuneet paljon.

 

Poroilan lausumat saivat minut pohtimaan kirjaston merkitystä ylipäätään, minkälaisena näen kirjastolaitoksen idean. Voin tiivistää näkemykseni kuuteen teesiin:

 

1. Kirjasto on tiedon koti.

2. Kirjasto takaa kaikille yhtäläisen pääsyn tietoon.

3. Kirjasto on muistin, historian, säilyttäjä.

4. Riippumaton ja ilmainen kirjastolaitos on yksi demokratian rakennusaineista.

5. Yleisillä kirjastoilla tulee olla mahdollisimman kattava kirjastoverkko.

6. Tiedon lisäksi kirjasto tarjoaa elämyksiä, iloa ja lohtua.

 

Verkkojulkaisujen aikanakin haluaisin pitää näistä teeseistä kiinni.