Luin kirjaa hitaasti, vain luvun silloin tällöin. Enempää en kerralla kyennyt vastaanottamaan, vaikka äkkiseltään luulisi sarjakuvien olevan helposti nautittavia ja luettavia. Eivät ne ole, ei ainakaan Alison Bechdelin Hautuukoti - tragikoominen perheeni (Like 2009. Fun home - a family tragicomic 2006. Suom. Taina Aarne.)
 

 


Omaelämäkerrallinen Hautuukoti (englannin Fun house tulee isän työpaikasta funeral home) kertoo ahdistavan ja salaisuuksien täyttämän perhetarinan. Kolmilapsisen perheen isä pyörittää suvun hautaustoimistoa ja opettaa samalla kirjallisuutta. Äiti valmistelee väitöskirjaa ja harrastaa vakavasti näyttelemistä. Lapset yrittävät selviytyä omilla tavoillaan kartanomaisessa kodissa. Perhettä hallitsee liki despoottinen isä, jonka sisustus- ja restaurointi-innostuksen rinnalla perhe tuntuu tarpeelliselta vain hopeankiillotukseen, pölyjen pyyhkimiseen, puutarhanhoitoon ja niin sanotun normaalikuvan täydentämiseen.

Normaalikuva on pikkukaupungissa tarpeen, koska perheen isä peittelee kaikin tavoin homoseksuaalisuuttaan. 19-vuotiaana opiskelijana Alison puolestaan toteaa teoreettisesti päätellen olevansa lesbo. Hän ei kiipeä kaappiin, vaan astuu avoimesti esille ja kirjoittaa vanhemmilleen kirjeen. Neljä kuukautta myöhemmin Alisonin isä kuolee vain 44-vuotiaana eikä Alison osaa päättää onko kyseessä itsemurha vai onnettomuus.

Sarjakuva on hyvin intensiivinen ja se noudattaa osin muistin ja assosiaatioiden logiikkaa yrittäessään tunkeutua salaisuuksien sisään. Teos on kuvaus isästä ja tyttärestä, äitiä kuvataan jonkin verran, kaksi veljeä jäävät sivuun. Laajimman käsittelyn saavat isän kuolema ja Alisonin oman identiteetin ja seksuaalisuuden kuvaaminen.

Hautuukoti on hyvin kirjallinen, usein kuvat tuntuvat sivuseikoilta, itse teksti on paljon tärkeämpi. Alisonin ja isä-Brucen elämää lähestytään kirjallisuuden kautta. Heidän kohtaloitaan ja ratkaisujaan puretaan rinnastuksilla heidän suosikkikirjailijoittensa elämiin ja teoksiin. Ratkaisu toimii, koska Bechdel on pohtiva ja kyselevä kirjoittaja. F. Scott ja Zelda Fitzgerald, Kultahattu, Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, Coletten elämäkerta ja James Joycen Odysseus ovat keskeimmät, joihin Alison ja Bruce vertautuvat. Äitiä puolestaan lähestytään hänen harjoittelemiensa näytelmien kautta, osuvimpana Oscar Wilden Tärkeintä on olla aito (The Importance of Being Earnest).

Alisonin kehittymistä, traumoja ja vapautumista lähestytään myös vanhojen päiväkirjojen kautta, joissa näkyy hipaisuja ajan poliittisista melskeistä (esim. Watergate-skandaali). Päiväkirjamerkinnät voisivat paikoin melkein olla hupaisia, ellei koko ajan taustalla olisi perhe-elämän kulissimainen ja ahdistavan yksinäinen elämä, johon Alison reagoi esimerkiksi kirjoittamalla ensin piinallisen rehellisesti liki kaiken ja sen jälkeen alkamalla neuroottisesti kyseenalaistaa omia kokemuksiaan ja kykyään tulkita tapahtuneita asioita. 

Hautuukoti on voimakas lukukokemus. Bechdel on taitava kirjoittaja, hän lähestyy vaikeaa omakerralista aihettaan tunnustuksellisesti ja samaan aikaan sivullisena tarkkailijana. Vaikka hän on myös mainio kuvantekijä, on teoksessa kuitenkin keskeistä kerrontatapa, jolla itse tarina kerrotaan. Ei ole ihme, että merkittävällä Eisner-sarjakuvapalkinnolla vuonna 2007 palkittu teos on myös nostettu ilmeisesti ilmestymisvuotensa parhaiden teosten listalle.