Naiset seisovat suojateiden välissä. Autot jarruttavat turhaan, polveni kolisevat bussin penkkiin. Mikään ulkopuolinen ei läpäise naisia ympäröivää puheen piiriä. Bussi kiihdyttää ja jarruttaa, avaa ovensa suotta. Jostain leijuu kysymyksiä vieraalla kielellä ja hajuveden häivä. Runot eivät vedä, sanat lojuvat sivuilla litteinä ja tympeinä.

Meri on valkoinen enkä ole vielä herännyt tähän kevääseen, vaikka aurinko häikäisee ja jalkakäytävällä ratisee hiekka. Olen piilottanut appelsiinin laukkuuni.

Haluaisin kirjoittaa runon. Sanat nousevat valosta ja hiekan äänestä, siitä miten askeleni liukuvat hiekoituksen päällä. Sanat solmiutuvat ja liikkuvat, häipyvät kun avaan oven.