Luin joku aika sitten Petri Tammisen pienen kirjan Muistelmat (Otava 2004). Lyhyistä kertomuksista, muistoista, rakennettu teos miellytti minua kovasti. Tamminen poimii miehen elämästä pieniä, päällisin puolin osin melko mitättömiltäkin vaikuttavia hetkiä, joista lopulta kasvaa yllättävän koskettava "muistelma"teos. Kun tapahtumat kerrotaan kronologisessa järjestyksessä tapahtumapaikat mainiten, kasvaa kertomuksiin vähitellen syvyyttä ja tunnepintaa kertojan kasvaessa ja aikuistuessa, muuttaessa paikkakunnilta toisille, opiskellessa, hankkiessa ammatin, kohdatessa parisuhdeongelmia ja perustaessa perheen. Tavallista elämää siis, arjesta nousevaa elämän kauneutta ja karheutta. Teoksen huumori on eleetöntä eikä millään tavoin itsetarkoituksellista. Nopeasti luettava kirja, joka sopii vaikka bussimatkoille, kasvaa tunnelmaltaan mieleen jääväksi. Näinkin kuvaa elämästä voi rakentaa, pieniin yksityiskohtiin, ohikiitäviin hetkiin tarttuen.