Taloilla on jalat, ne astuvat tonteiltaan, siirtyvät salaa puiden lomitse uuteen paikkaan. Ne asettuvat vakavan näköisinä olemaan seinät suorina, katto rehellisenä. Vaimea vihellys saattaa kuulua savupiipusta jos tarkkaan kuuntelee. Talot liikkuvat, vain hiljainen humahdus paljastaa suunnan. Jos osaa kuunnella. Ne kätkevät jalkansa sokkelihelman alle, niiden katse on verhottu, et tiedä mitä ne sinusta ajattelevat. Talot liikkuvat salaa, eksyttävät kulkijan reitiltään, huijaavat katsomaan väärään suuntaan.

Vain hevonen on vakaa, se liikkuu aitansa takana oikeaan suuntaan, kaartaa turpansa kohti ruohoa. Hevonen on vakaa, mutta voit silti lähestyä sen aitausta väärästä suunnasta.
 

****************************************************************


Runotorstain 250. haaste kehottaa kurkistamaan omaan runotorstaihistoriaansa ja valitsemaan osallistumisrunoistaan runon, johon on jollain tavalla tyytyväinen. Osallistun Runotorstaihin pääasiassa modettajana, kirjoittajana harvakseltaan. Vanhoista teksteistäni valitsin proosamaisen tekstin Taloista ja hevosista, johon olen melko tyytyväinen, koska siinä on häivä tavoittemastani tunnelmasta. Osallistuin tekstillä 140. haasteeseen, jolloin inspiraatiota etsittiin Richard Fordin teoksesta Itsenäisyyspäivä (Tammi 1996; suom. Hilkka Alanko) poimitusta tekstilainasta:

"Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja."