Valitsin katsottavaksi elokuvan Riding Alone for Thousands of Miles (Qian li zou dan qi, 2005) ohjaaja Zhang Yimoun takia. Silmäilin sen verran DVD:n takakantta, että tiesin olla odottamatta Heron tai Lentävien tikarien talon tapaista elokuvaa, mutta silti yllätyin. Riding Alone for Thousands of Miles on hitaasti etenevä roadmovie vanhasta isästä, japanilaisesta herra Takatasta, joka yrittää löytää yhteyden vakavasti sairastuneeseen poikaansa. (Ja nyt seuraa kahden kappaleen verran juonipaljastuksia.)

                              1020897.jpg

Japanin luoteisrannikon kalastajakylässä asuva isä (Ken Takakura) matkustaa Tokioon miniänsä pyynnöstä tapaamaan poikaansa. Poika kieltäytyy tapaamisesta, mutta miniältään herra Takata saa videon pojan tekemästä kiinalaista kansanoopperaa  käsittelevästä TV-ohjelmasta. Ohjelmassa poika lupaa palata vuoden kuluttua Kiinaan kuvaamaan oopperan Riding Alone for Thousands of Miles, koska sotaherran Quanin osan laulava näyttelijä ei kuvaushetkellä kykene sitä esittämään. Vuosi on nyt kulunut eikä sairas poika kykene lunastamaan lupaustaan.

Isä haluaa tehdä jotain poikansa puolesta ja niin hän matkustaa Kiinaan kuvaamaan poikansa ihaileman oopperan. Lyhyeksi aiottu matka mutkistuu ja pitkittyy, kun käy ilmi, että näyttelijä Jiamin Li on joutunut vankilaan. Vankilassa Li on alkanut kaivata aviotonta poikaansa, jota ei ole koskaan tavannut. Herra Takata päättää pojan, Yang Yangin, Yunnanin maakunnan Kivikylästä tapaamaan isäänsä, jotta oopperan esitys nyt toteutuisi.

              1020898.jpg

Riding Alone for Thousands of Miles teki minuun suuren vaikutuksen. Visuaalisesti kaunis elokuva on humaani tarina isistä ja pojista, vieraantumisen ja eron voittamisesta, uudesta luottamuksesta. Meri ja Yunnanin vuoret ovat elokuvassa tärkeitä, ne ovat isä ja poika Takatan samankaltaisuuden kuvia. Molemmat miehet ovat vähäpuheisia ja yksinäisiä, toinen viettää aikaa tuijottamalla merta, toinen vuoria.

Kahdesta isä-poika -parista keskeisiä ovat elokuvan kertojanäänenäkin toimiva herra Takata sekä Jiamin Lin pikkupoika Yang Yang. Yang Yang saa herra Takatan ymmärtämään omaa poikaansa ja lapsia ylipäänsä. Merkkinä tästä Takata toimii Yang Yangin ja tämän isän edun puolesta kohottamalla pienen pojan tahdon yhdenvertaiseksi aikuisten tahdon rinnalle.

Ken Takakura on elokuvan harvoja ammattinäyttelijöitä, suurin osa näyttelijöistä on amatöörejä. Ehkä amatöörinäyttelijöiden vuoksi elokuvassa on paikoitellen dokumenttimaisen tie-elokuvan tunnelmaa, mutta se ei millään tavalla riko kokonaisuutta. Takakura näyttelee kasvoillaan, lähinnä leuan ja suun liikkeet välittävät tunnekuohut. Maihinnousutakissaan, nepparilippiksessään, vakavanäreässä perusilmeessään ja vähäpuheisuudessaan hänessä on jotain hyvin suomalaista ja tunnistettavaa, koskettavaa. Yksinäinen kyynel hänen uurteisella poskellaan kertoo enemmän kuin sanat. – Myös Yang Yangia esittävä Zhengbo Yang osaa käyttää ilmeitään hyvin aidontuntuisesti ja hän on hyvä valinta elokuvan keskeiseen ja vähäsanaiseen rooliin.

Elokuvan loppu on surullinen, mutta siinä on mukana anteeksiannon ja toivon säie. Toisistaan vieraantuneet isät ja pojat voivat löytää toisensa uudestaan pitkänkin eron jälkeen. Läheisyyden tunne, toisensa löytäminen ja anteeksianto voivat tapahtua, vaikka ihmiset olisivat kaukana toisistaan, vankila tai kuolema eivät ole esteitä todelliselle ymmärtämiselle ja anteeksiannolle.