Minä pidän lehmistä, mutta en juuri ajattele lehmiä. Juon maitoa enkä syö vasikanlihaa. Mutta en ajattele lehmiä, yleensä. Viime päivinä olen kuunnellut paljon Kate & Anna McGarriglen uutta levyä La vache qui pleure ja olen alkanut pohtia lehmiä. Levyn nimikappale kertoo yksinäisestä lehmä-raukasta, joka itkee vasikkaansa. Lehmän sydän särkyy joka vuosi sen menettäessä onnensa, vasikkansa, jota ei saa opettaa. Joka vuosi lehmä pelkää vasikkansa kokevan kovan kohtalon. "Grand misère, grand malheur, grande douleur, la vache qui pleure."

Kaipaavatko lehmät vasikoitaan oikeassakin elämässä? Voinko enää juoda maitoa? Myydäänkö minulle vain surullista maitoa? Edelleenkään en aio syödä vasikanlihaa.