Pöydän ympärillä istuu aikuisuuden kynnyksellä olevia neitosia, keski-ikäisia naisia ja vanha herra. Puhe kulkee ympäri pöytää, toiset puhuvat enemmän, toiset vain kuuntelevat. Kynttilä palaa, ulkona tummuu elokuinen ilta. Keittolautaset tyhjenevat, juhlakakku hupenee, kahvikannussa pinta alenee. Naurua, mielipiteitä, asiaa. Puhumme parisuhteesta, avioliitosta, sukunimistä ja valinnoista. Nuori kaunis nainen sanoo: ”On niin ihanaa jutella vanhempien naisten kanssa, kuunnella heidän mielipiteitään ja kokemuksiaan.” Olen jo vilkaisemassa olkani yli, keistä ihmeistä hän puhuu. Silloin tajuan, hän puhuu muun muassa minusta. Hämmentävää. Missä välissä minusta on tullut vanhempi viisas nainen?