Suojan harmaa alkaa näkyä reunoissa, kolattujen lumikasojen reunoilla, vajojen varjossa. Mutta yhä ovat lumipuut, talvipuut pitsissään. Hiljaisuuteen voi astua, ottaa vastaan hetken lahja. Sitten kuulla askeltensa narahdus, linnun ääni, kaukaisen moottorin murahdus, tasaisen liikkeen ääni. Valkoista, häivä harmaata, hiiliviiva oksan merkkinä. On lumipuut, on talvipuut. On nyt. On on.