Pusken lumen läpi. Illan ilma on valkoista ja märkää, kasvoihin iskevää. Lumi luistaa jalan alla, kävelen eri tavalla. Kotona pohkeeni ovat kipeät. Bussissa soi kaihoisa iskelmä, joka sulautuu ikkunan takana pyörteilevään lumeen. Kukaan ei puhu, miesääni laulaa tunnustuksiaan. Kappale vaihtuu, keinun penkin kehdossa. Kahlaan kotiin auraamattomia teitä lumisateen läpi, lumi on pehmeää, kaunistakin.