Ajattelen vain rikkoutuvia suodatinpusseja.

Ajattelen miten tuoksuvan kahvin alla paperin taitos antaa periksi ja avaa saumansa. Vesi vie kahvinporoja mukanaan. Jotain epäilyttävää pyörähtää juuri näkymättömissä pinnan alla, epäonnistuminen painuu hiljaa kohti pohjaa

salaa, vielä hetken paljastumatta.

Vielä hetken ennen maitoa ja lusikkaa.

Ajattelen suupieliin tarttuvia hituja ja kahvin kitkerää aromia.
Ajattelen vain rikkoutuvia suodatinpusseja etten ajattelisi sitä

mikä muualla vielä salassa painuu kohti pohjaa,

sitä mikä kerääntyy katkeraksi möykyksi ja liikkeelle lähtiessään saostaa kaiken ympärillään sakeaksi sapeksi.


*****************************************************************************************


Runotorstain haasteena on Ainoa mitä voin ajatella.