Blogini täyttää tänään vuoden. Olen hieman hämmennyksissäni asiasta. Minunhan piti kirjoittaa vain pari kuukautta kokeilumielessä. Aloittaessani olin vuorotteluvapaalla, minulla oli paljon aikaa ja halu kokeilla kirjoittamista. Palattuani töihin blogin pitäminen kuitenkin jatkui, koska minusta oli hauskaa leikkiä amatöörikolumnistia. On suuri ilo jäsennellä ajatuksiaan kirjoittamalla. Suuri syy jatkamiselle oli myös vuorovaikutus, kirjoituksiani kommentoitiin, jotkut lukivat tekstejäni, en kirjoittanut pelkästään itselleni. Se oli ja on edelleen mukavaa. Kommenteista päätellen jotkut lukijat ovat pysyneet matkassa koko vuoden, toiset hävinneet ja uusia tullut tilalle. Elämän ja blogimaailman tapaan.

Uusia näkökulmia blogimaailmaan on tuonut ennen kaikkea Runotorstai, jonka perustin blogituttuni Marian kanssa toukokuussa. Minä en ole runoileva kirjoittaja, olen vain runoudesta kiinnostunut lukija ja kommentoija. Olen kirjoittajana osallistunut vain yhteen haasteeseen. Huonon runon kirjoittaminen oli minusta näet suorastaan velvoittavaa. Toinen yhteisblogi, jonka perustamiseen olen osallistunut yhdessä Marian, Luken ja Valpurin kanssa on Nono, kulttuuriin ja ajatuksiin keskittyvä monipuolinen blogi. Molemmat blogit tarjoavat kiinnostavia näkökulmia blogimaailman (kuvitteelliseen?) yhteisöllisyyteen, kirjoittamisen tapoihin, ideoiden käsittelyyn, erilaisiin ajatuksiin.

Ensimmäisessä kirjoituksessani
listasin 20 lukematonta klassikkoa. En ole vieläkään lukenut niistä ainuttakaan.
  328097.jpg
Kuva napattu uudelta suosikkisivultani Dreamlines. Hakusana tuumailua.