Menestystä uudelle blogille.
Hmm, en ole koskaan oikeastaan ajatellut, mitä kirjoja olen lukenut tai jättänyt lukematta, Tai että sillä olisi mitään merkitystä. Eikä sillä olekaan, ainakaan minulle.

Listastasi on jäänyt lukematta 1, 2, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15. Näköjään siis olen lukenut Linnani :)

Tervetuloa joukkoon! Mainiota, että ryhdistäydyit ja ryhdyit toimeen. Käytä laatikoita mihin tahdot, minä tein niihin linkkilistani.

Hauska ja ah, niin pohojolaasen rehellinen tuo eka listauksesi... ;o) Tunnustamma tämänkin.

Onnittelut uuden blogin johdosta. Palaan paremmalla ajalla, kello on nyt puolen yön maissa. Piti katsoa illan elokuva "Kiltti tyttö", joka oli ihan mukiinmenevä, ja nyt vasta pääsin katsomaan nettiä... Hieno juttu, että panit blogin pystyyn.

Kiitos, hauskaa saada kommentti! Olen joskus tuskaillut lukemattomia klassikoita - kun ne olisi oikeastaan pitänyt lukea ja olen saanut asiasta muutaman kerran pyyhkeitä. Välillä lukemattomat harmittavat minua, kysyn olenko todellakin kirjallisuuden harrastaja, mutta nykyisin listani oikeastaan huvittaa. Lisäsin muutaman kirjan vielä, kun muistuivat mieleen. Pisteitä Linnasta!

Rakas Tuulisuoja, jos tällaisen listan tekee, niin kannattaa olla edes rehellinen.

Maria, kunhan vielä pohdin elokuvia, niin innoittamanasi teen oman muokatun leffalistan. Kuvia käyn ihailemassa blogissasi.

Siinä ajatuksessa on jotain sairasta, että nuo kaikki pitäisi lukea. Hessen Lasihlemipeliä ja Arosutta on vaikea verrata. Viimeksi mainittu on nimittäin aika mainio. Siitä ilmenee, että Brahms ei päässyt taivaaseen. Syy oli liian raskas orkestrointi.

Rikkos ja rangaistus on ehkä vähiten kiinnostava Dostojevskin romaaneista. Karamazov on raju juttu, Riivaajat vielä hurjempi.

Monet näistä kanonisista teoksista on pilattu milloinkaan päättymättömällä hienostelulla - kuten Henry James, jolle viilenin heti, kun WSOY:n Ville Viksten mainitsi pitävänsä Naisen muotokuvaa esikuvallisena.

Harold Bloomin listoilla (The Western Canon) Milton on kaikesta Bloomin hehkutuksesta huolimatta mielestäni outo hippiäinen.

Muinoinen esimieheni Haavikko P., josta en mielelläni ajattele mitään hyvää, kertoi joskus lukeneensa alaikäisenä maineikkaita teoksia ja piirtäneensä sitten niteen kanteen lyijykynällä kruksin: tätä ei tarvitse enää koskaan lukea.

Minä luin Täällä pohjan tähden alla 14-vuotiaana ja tykkäsin. En ollenkaan tiennyt lukevani merkkiteosta, nimi vain kosketti. Raamatun olen lukenut ja kaikki Hesset. Demian kolahti eniten, mutta kyllä Arosusikin. Naisen muotokuva on toivoton. Ei sitä jaksa. Sinuhe oli joululahjakirja joskus 14-15 vuotiaana ja suuri elämys niin kuin kaikki Waltarin historialliset romaanit. Mutta nyt aikuisena hämmästyttää Waltarin kaavamaisuus. Näin kun kaavoista on ollut puhetta toisaalla.

Onnea uudelle blogille.

Terve Kemppinen! Voin tunnustaa vielä, etten ole lukenut Miltonia, Dantea, Cervantesia enkä Chauceriakaan. Tosin kolmea ensimmäistä olen harkinnut. En taida lainata Haavikon tapaa ja häneltä lukenen tulevaisuudessakin vain kahta kirjaa, Rauta-aikaa ja Kullervon tarinaa.

Kirsti, olen tainnut lukea Waltarilta Johannes Angeloksen ja aloittaa Valtakunnan salaisuutta, joka oli kyllä kiinnostava. Mutta koska maailmassa on niin paljon kiinnostavia kirjoja, en ole kovin nopea lukija eikä lukemista voi harrastaa kokopäiväisesti, jäävät tiiliskiviromaanit usein sivuun. Kiitos toivotuksista, katsotaan kauanko jaksan ja keksin kirjoituksia. On melkein kiinnostavampaa tarttua muiden kirjoitussyötteihin. Enkä osaa edes tehdä linkkilistaa lukemiini blogeihin...

Linkkilista tehdään sinne "laatikkoon". Tallennat vain hiirellä klikkaamalla muistiin haluamasi osoitteen. Sitten kirjoitat laatikkoon vaikkapa "Tirkistysaukko". Sitten maalaat sanan, klikkaat hiirellä kirjoitusvalikosta maapallon kuvaa, ja liität linkin osoitteen kohtaan jossa sitä kysytään. Sitten vain tallennat. Helppoa vaikka voi tässä nyt kuulostaa monimutkaiselta.

Kiitos Kirsti!

Tein jotain tuonne päin eilen, mutta en tiedä missä meni vikaan. Nyt onnistui. Kiitän ja pokkaan!

Kivaa uutta juttua !

Itsekään en ole lukenut kuin murto-osan noista, mutta Sinuhe yllätti ja olikin TOSI hyvä. En yleensä historiallisia romssuja ahmi, mutta poikkeus vahvistaa säännön...

Hesse on suosikkejani, ja meinasin kanssa mainita että Demian olisi "helpoin" (ja lyhyin ?!)... Arosuden luin teininä ja olin aivan haltioissani.

Tolkien on must, mutta muistaakseni alku oli paksuhkoa... pitää päästä sisään.

Ja rakastan Proustin lauserakenteita ja ekan osan alussa olevaa kuvausta unen ja valvetilan välisestä hetkestä - ja aina nukahdin siihen kohtaan itse !!!!!!!

Terveiset Pariisista ! (oma blogini taitaa vieläkin olla pihalla, en ole päässyt päivittämään sitä sitten eilisen, mutta toivossa on hyvä elää...)

Bonne nuit..... =)

Bonjour! Heti alkuun on sanottava, että ranskani on surkeaa vanhalta koulupohjalta. Tolkieni kiinnostaa minua kovasti, olen itseasiassa alakanut lukea sitä lapsille, mutta emme ole vielä päässeet kriittisten sivujen yli, joten en osaa sanoa mihin suuntaan asiat kehittyvät.

Demiania minulle on ennenkin suositeltu juuri helppouden vuoksi. Joku sanoi joskus, että Hesse pitää lukea nuorena, joten siltä osin lienee jo myöhäistä. Ehkä olen jo liian kyyninen Hessen pariin. Hänellä on tosin yksi runo, josta pidän erittäin paljon, en vain juuri nyt muista sen nimeä, Tirkistysaukko-blogin Tuulisuoja varmaan muistaisi. Saksalaisista kirjailijoista olen aina eniten pitänyt Thomas Mannista, vaikka Taikavuori onkin vielä lukematta.

Onnea uudelle blogille!!!

Olet valinnut oikein tyylikkään ulkoasun :)

Jos Sormusten herran alku tuntuu ikävystyttävältä, kannattaa ainakin skipata ne alussa olevat luvut, joissa selvitetään tarinan taustoja. Ne voi lukea vaikka lopuksi, jos haluaa tietää lisää. Tarina lähtee vauhtiin sillä hetkellä, kun Frodo lähtee Konnusta ja kasvaa lopulta huikeisiin mittoihin.

Itse olen lukenut tuolta listalta vain Sormusten herran, Vuonna 1984 ja Arosuden. Pidin kyllä kaikista kolmesta.

Silja Orvokki, tyylikäs on. Tuoko jotain mieleen :-)?

Anu, olen todella aloittanut Tarun ekan osa, mutta olen sillä tavalla kumma, että alkukin pitää lukea huolellisesti, vaikka mitään ei jäisi mieleen. Elokuvatrilogia on ollut niin suuri elämys, että luultavasti kirjat on pakko lukea. Hauska kuulla, etteivät kaikki muutkaan ole lukeneet kaikenmaailman klassikoita. Tarkennus lienee tarpeen: en inhoa klassikoita.

Listalta olen lukenut vain Sinuhen. Tykkäsin. Siihenkin meni kyllä aikaa lukihäiriöni kanssa. Suosittelen lukemaan, kun saat fiiliksen siihen. (: Ilman sitä voi kirja jäädä kesken. Waltarilla, kun on miusta aika raskas tyyli kirjoittaa.

Huoh. Listaltasi muistui monta kirjaa mitkä haluaisin vielä joskus lukea. Huojuvan talon sarja versio on aivan ihana. Brittiläinen muistaakseni. Pitääpä lainata tuo kirjana. Kiitos.

Taru sormusten herra taitaa jäädä lukematta. Olen muutaman eri kerran sitä yrittänyt lukea. Ei vaan iske. Leffoista tykkäsin.

Hupsis heijaa. Sekoitin tuon Huojuvan talon Bleak House:n suomennokseen, kun ne olivat samoin suomennettu.

Tuolta listaltani olen jo lukenut Tarin sormusten herrasta ja pidin siitä paljon. Oli kiinnostavaa verrata lukukokemusta elokuviin, eroja oli.

Olen vähän suunnitellut ottavani taas jonkun noista lukemattomista käsittelyyn vaikka kesällä :)