Olen nyt tutustunut Gerty MacDowelliin, joka "oli totta totisesti niin kaunis esimerkki viehättävästä irlantilaisesta neitokaisesta, että parempaa ei voisi toivoa näkevänsä" (s. 341). Joyce kuvaa Gertyn kauneutta kuin viihdelukemistoa parodioiden ja neidon naistenlukemistojen/lehtien ohjeiden mukaista kauneudenhoitoa tavalla, joka sai minut hihittelemään. Ja vielä enemmän minua huvitti, kun tajusin kauppamatkalta palattuani ostaneeni Kiinteyttävää Pikakaunistajaa, josta en aiemmin ollut kuullutkaan enkä siten myöskään kuvitellut ostavani. Gertyn kuvattuun kauneuteen en senkään avulla pääse, mutta luetun kuvauksen ja oman ostoksen rinnakkaisuus oli aika hilpeää.

Ennalta en tiennyt kuinka paljon eroottisia haaveita, ajatuksia ja puheita Odysseuksessa kuvataan. Gertyn ja Bloomin katseluun ynnä vähän muuhunkin perustuvaa eroottista leikkiä kuvataan orgastisiksi kuvattuihin ilotulituksiin rinnastaen. Aikamoisen huikea kuvaus - Joycestako tämä rinnastus on alkanut vai onko kirjailija tuonut elokuvakuvastoa romaaniinsa?

Gertyn ja Bloomin kohtaamisen (en tiedä tapaavatko uudestaan) Joyce kuvaa hyvin sävykkäästi molempien ajatuksiin pureutuen. Gertyn ajatuksia kuvataan samanaikaisesti tapahtumien kanssa, Bloom pohtii asioita jälkikäteen märkää paidanhelmaansa harmitellen. Gertyn viihdelukemistoista poimituilta vaikuttavat rakkauskäsitykset yhdistettynä hänen alkoholin varjostamaan perhetaustaansa ja rampuuteensa, jonka Bloom pukee sanoiksi, tuovat tekstiin koskettavuutta ironian rinnalle:

"Hän [haaveiden aviomies] olisi pitkä ja leveäharteinen (hän oli aina ihaillut pitkiä miehiä aviomiehinä) ja hänellä olisi sädehtivän valkoiset hampaat huolellisesti hoidettujen viiksien alla ja he menisivät mannermaalle kuherruskuukaudeksi (kolme ihmeellistä viikkoa!) ja sitten, kun he asettuisivat asumaan söpöön siistiin kodikkaaseen pikku tupaseensa, niin joka aamu nauttisivat he yhdessä yksinkertaisen, mutta täydellisesti valmistetun aamiaisen, he kaksi aivan kahden ja ennen kuin hän meni toimistoonsa hän ottaisi rakkaan pikku vaimosensa tukevaan hellään hyvään syleilyynsä ja katsoisi hetken syvälle hänen silmiinsä." (James Joyce, Odysseus. S. 345-346.)