Kaikki on uutta ja toisin, ikkunoista aukeaa uusi näkymä. Seinissä on toinen väri, huonekalut siirtyvät varovasti paikoilleen, etsivät oikeaa asentoa, asettuvat. Valokuvat hymyilevät, kirjat suoristavat selkänsä. Kaikki on uutta ja toisin, näyteltyä siisteyttä. Vähitellen tuoli kerää syliinsä vaatteita, kirjat villiintyvät, lehdet leviävät lattialle. Huonekalut rentoutuvat, villakoirat hakevat rapsutusta verhon helmoista, ruukkukasvit tekevät uusia lehtiä. Kaikki on toisin ja samoin, kaikki on uutta ja tässä. Uusiin ääniin tottuu, tottuu avamaan uuden oven, ovesta aukeaa uusi tie. Maisema alkaa tuntua tutulta. Entinen kulkee mukana. Vielä käsi hapuilee kaapinovea väärästä kohtaa, sanat helähtävät kaikuvammin. Kaikki on uutta, uutuus muuttuu tavalliseksi. Kaikki on toisin, toisin on läsnä, muuttuu olevaksi, tutuksi. Samoin ei ole samaa, samoin on toisin, mennyttä ja vähitellen muistoksi muuttuvaa. Onko todellinen koti minussa itsessäni?


                       ***********************************************


Runotorstain haasteena on koti.