Annan kirjalle aamiaisen ja puolen maitokahvilitran verran aikaa vakuuttaa ja viedä sohvannurkan hiljaisuudesta tuulisille rannoille ja meren tuoksuun. Kuulen hiekan liikkeitä ja kumarrun koskemaan kiven kylkeä, katson junan ikkunasta vaihtuvaa maisemaa ja mietin rakastetun niskaa. Tupakansavu kiemurtelee ja sekoittuu lintujen maalaamiin kuviin. Kompastelen tavujen kulmiin ja ylimääräisiin sanoihin, leijun säkeen siivillä, näen kuvia ja sipaisen tunnelmia. Kahvi jäähtyy, viimeisen viileän desin juon suljettuani kirjan kannet.