tiistai, 31. tammikuu 2006
Kuuntelin Tomppaa
Tompan ääni ja laulutapa ovat täysin tunnistettavia. Olen kuullut häntä aika paljon radiosta, mutta aktiivikuuntelussani hän ei ole ollut. Muistan hämärästi lapsuudesta Tom Jonesin TV-sarjan, jossa täti-ihmiset kirkuivat studiossa ja heittelivät lavalle tavaraa. Ehkä niitä kuuluisia pikkuhousujakin.
Tom Jonesilla on hurja ääni, joka tuntuu taipuvan lähes mihin tahansa. Ikä ja yli neljänkymmenen vuoden ura eivät ole sitä juurikaan muuttaneet. Ehkä aavistus mataluutta on tullut mukaan. Lähes kaikki musiikkityylit tuntuvat sopivan hänen äänelleen. Kaikki hänen laulamansa muuttuu jotenkin – tomjonesiksi. Ihan kaikkeen tyyli ei kuitenkaan sovi. Tomjones-country? Kiitos ei. Ja vastakin kuuntelen John Fogertyn kappaleita mieluiten CCR:n esittämänä.
Kokoelmalla olevat duetot on kiinnostavia. Levyillä ei ole ainuttakaan naisdiivan kanssa tehtyä kappaletta. En tiedä onko niitä koskaan tehtykään, ehkä egot eivät mahdu samaan studioon. Sen sijaan duetot esimerkiksi Robbie Williamsin, Portisheadin, Stereophonicsin ja Cardigansin kanssa osoittavat Tompalta reipasta asennetta musiikkiin. Ehkä jopa hieman itseironiaa. Ja hyvin Tomppa laulaakin nuorempien kanssa. Live-esityksessä nykyajan uustomppa Robbie Williams häviää edeltäjälleen kirkkaasti. Sen sijaan studioversiossa toinen Jones, eli Stereophonicsin käheä-ääninen Kelly, pärjää Tompalle hyvin. Mutta Kellyssä ei olekaan mitään tomppamaista, hän on aito rokkari.
Kuuntelusession lopputulos: Tom Jonesin esittämä musiikki ei ole minun musiikkiani, joitakin kappaleita kuuntelen kyllä mieluusti. Erityisen hyvin tämä musiikki sopii siivouksen vauhditukseen. Ja myönnän, Tomppa on aivan huikea laulaja.
Kommentit