Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Mitä mietin tänään 2

13.01.2006 - 20:49

Luin aamulla eilisen Hesarin Ruokatorstaita. Siis Ruoka & Juomaa. Miksi muuten kaikki hyvät nimet pitää muuttaa vain muuttamisen vuoksi? Onko tämä uusi nimi jotenkin hienompi muka? Vanhassa nimessä oli mukavaa kotoisuutta, kunnon ruokameininkiä. Eihän Ruoka & Juoma edes taivu kunnolla puheeseen. Puhun aina vanhasta muistista Ruokatorstaista tai nimenmuutoksen muistaessani Hesarin ruokaliitteestä. Mutta tätä en miettinyt tänään.

Ruokaliitteessä oli pitkästä aikaa Hely Tuorilan kolumni. Aiheena oli ruuan tuoreuden käsitteen muuttuminen. Hyvä ja kiinnostava juttu, jota luin mietteliäästi. Kolumnin lopussa oli pysähdyttävä virke: "Sananparren mukaan rahalla ei voi ostaa onnea, mutta sillä pystyy hankkimaan niin täydellisen jäljitelmän, ettei eroa juuri huomaa." (HS 12.1.2006, D2.) Jos todellisen onnen ja jäljitelmän välistä eroa ei huomaa, niin onko jäljitelmäkin silloin onnea? Jos ei todellista, niin jonkinlaista onnea kuitenkin? Tarkoittaako rahalla hankittu jäljitelmäonni automaattisesti sitä, että rahalla ei koskaan saa onnea? Ovatko rikkaat aina onnettomia ja köyhät onnellisia? Onko onnen kohdalla tarpeen miettiä rahaa tai sen puutetta? Tietääkö jäljitelmäonnea elävä onnensa olevan jäljitelmää? Mitä onni on? Tätä kaikkea mietin tänään ja päädyin alustavaan päätelmään: jos onnen ja jäljitelmäonnen välistä eroa ei huomaa, niin jäljitelmäonnikin on yhdenlaista onnea. Ja kuka ylipäänsä kykenee antamaan onnelle sellaisen määritelmän, jonka kaikki voivat hyväksyä?

Kategoria: Mitä mietin tänään 7 kommenttia Kommentoi

Tommi kirjoitti 14.01.2006 - 09:42

Jos onni ja jäljitelmäonni menevät sekaisin... ajatus muistuttaa simulaatiomaailmaa, jossa alkuperäistä ja sen kopiota ei pysty erottamaan toisistaan. Tällöin lieneekin sama, kumman niistä katsoo ensisijaiseksi. Esimerkiksi televisiokuvassa voin nähdä vaikka Riemukaaren, mutta koska en ole koskaan käynyt Pariisissa, on kuva minulle ensisijainen, vaikka jäljitelmä onkin. Sama koskee Ranskaa kokonaisuudessaan: minulle kartan kuva Ranskasta edeltää itse maata eikä toisinpäin, kuten olisi loogista esittämisen ja edustamisen logiikassa. (Vai olisiko?)

Siiten takasin asiaan: mitä olikaan onni, mitä rikkaus ja mikä niiden välinen suhde? Minä ainakin haluaisin erottaa toisistaan "rikkaan" ja "raharikkaan".

tuulisuoja kirjoitti 14.01.2006 - 10:50

Hyviä huomioita, kummaltakin. Olen pitänyt Matrix-elokuvista, vaikka väkivaltaisia ovatkin, niidem sisältämän pohdinnan vuoksi. Onko feikkikokemus eri asia kuin aitokokemus? Esim. unien näkeminen on minulle hyvin tärkeää. Joskus hyvän unen tarjoilema mieliala kantaa minua koko päivän, vaikkei tuo saatu mieliala ole mitenkään 'ansaittua' tai todenperäistä.

Olavi Ingmanilla on loistava runokokelman kansi, jossa lukee kauniissa sinisessä maisemassa:
"Kukaan
ei ole
rikas
yksinään."
Tuon allekirjoitan täydestä sydämestäni.

Tommi kirjoitti 14.01.2006 - 11:02

Unen ja todellisuuden suhteesta minulle tulee aina mieleen katkelma Kari Aronpuron Rihmaston runosta, jossa isoisälle "unet ja näyt olivat varteenotettava / todellisuuden ulottuvuus". Aronpuro on kokoelmasta toiseen kertakaikkisen loistava, mutta silti kyseinen katkelma tulee mieleeni ehkä siksi, että se on myös hyvän ystäväni Henry Lehtosen runokokoelman Kosaani yhtenä mottona.

Tui kirjoitti 14.01.2006 - 11:28

Aivan, Tommi. Olen käynyt Pariisissa Eiffel-tornin liepeillä, mutta torni oli korjauksessa enkä päässyt sisään. En käynyt edes taputtamassa sen runkoa. Minulla on kuva Eiffelin jalasta. Se on minulle todellisin kokemus kuuluisasta turistikohteesta. Eiffelin-tornin kuvat elokuvissa ja lehtikuvissa ovat minulle itseasiassa todellisempia kuin itse kohde, jonka sentään näin paikan päällä.

Rikkaan ja raharikkaan erotus on hyvä. Rikkaus voi olla muutakin kuin materiaa ja siinä alkavatkin käsite-erot tulla vastaan, kuka mitäkin rikkautena pitää.

Tuulisuoja, unet ovat tärkeitä. En itse kiinnitä niihin kauheasti huomiota - näin ajattelen jalat maassa -ajatuksin, mutta kuitenkin jotkin unet vaivaavat minua ja mietin miksi ne olivat sellaisia kuin olivat. Olen lyhyen ajan sisällä nähnyt kaksi unta lapsuudenkodistani ja se hämmentää minua kovasti.

Pitääkin kaivaa Matrix-elokuvat laatikosta, ehkä mies suostuu pitämään kädestä jännimmissä kohdissa.

Maria kirjoitti 14.01.2006 - 13:56

Minä taasen juutuin sanaparren sanaan "ostaminen", ja tällä tavalla tulkitsen viisauden osto-onnesta ivallisuudeksi. Mutta asiaa on hyvä miettiä lisää.

SusuPetal kirjoitti 14.01.2006 - 14:20

Onni on niin subjektiivinen käsitys, että ulkopuolisen on mahdotonta arvioida, onko toinen onnellinen vai ei. Tulkintoja ja arvailujahan pystyy tekemään, mutta ne pohjautuvat omiin arvoihin, omaan käsitykseen onnesta., aika ahdas lähtökohta joskus(ainakin olen huomannut tämän omalla kohdallani, kun en ole tajunnut, miten jotkut asiat, jotka eivät merkitse minulle mitään, tekevät toisen onnelliseksi) ja altistaa ihmiset stereotypioihin(rikkaat ovat onnettomia, vaikka heillä on rahaa ja köyhillä vasta onkin onnea, kun on aitoa kiintymystä tms).

Tui kirjoitti 14.01.2006 - 14:37

SusiPetal, minua tuo virke jäi oikeasti vaivaamaan ja siinä nimenomaan tuo jäljitelmä. Sehän tavallaan viittaa arvottamiseen, siihen että joku jossain on määritellyt todellisen onnen. Minusta onni-käsitteen voi ymmärtää monin tavoin ja jokaiselle onni tarkoittaa tai pikemminkin sisältää eri asioita.

Maria, minä en niinkään huomioinut ostaa-verbiä, tartuin vain jäljitelmään ja rahaan. Jos miettii verbiä, niin silloin ivallisuuden tai ironian mahdollisuus on kyllä mahdollinen. Ehkäpä saan lukea siitä postauksen Marian studiolla? :) Siitä saisi nimittäin kiinnostavia näkökulmia irti.