Kärpänen surisee, lentelee ympäriinsä, ei huomaa avonaista ikkunaa. Piti tulla heinäkuun kärpästen, helteiden ja nahkean olon ennen kuin tajusin, että kesähän on täällä, tässä ja nyt. Kesäkuu meni vaihdellen touhussa ja hitaassa olemisessa, monien ajatusten pyöriessä päässä, surullisten ja iloisten. Nyt alkavat myllertävät ajatukset rauhoittua, arjen uomat asettua. Se antaa tilaa huomata: oven ulkopuolella on kesä, täällä sisälläkin on. On valoa, vihreyttä, on runsautta. Mutta kesän helmoissa helteetkin ovat vyöryneet sisään, nahkeuttaneet tuolit ja lämmittäneet kengät, saaneet työajatukset takkuilemaan. Lämpö kiristää hermoja, jyrkentää puheita, koputtaa otsan takana, nostaa hien kämmeniin. Huomaan kesän tulleen, lasken päiviä lomaan.