Löysin isoisoäitini valokuvan.
Kuvan takana lukee 1914.
On ehkä kesä, taustan pensaissa on suuret lehdet.
Isoisoäitini istuu vakavana penkillä perheensä keskellä.
Hän näyttää hieman tuikealta.
Isoisäni seisoo vinosti hänen takanaan vierellään sisaruksensa, joista olen oppinut puhumaan täteinä ja setinä.
Isoisäni on seitsemäntoista, hän näyttää aikamieheltä ja tunnistan hänet heti.

En ole ajatellut isoisoäitiäni.
Olen pysähtynyt seuraavaan sukupolveen, en ole nähnyt isoisäni leveän selän taakse.
En tiedä isoisoäidistäni mitään.
Hänellä oli kuusi lasta, ainakin.
Hänen kulmakarvansa varjostavat silmiä samaan tapaan kuin isoisälläni.
En tiedä hänen perheestään, en luonteestaan
mutta hiusteni värin olen häneltä perinyt.
Olemme osa moniosaista risteävää ketjua, samaan aikaan lähellä ja kaukana.
Kaksi sukupolvea erottaa meidät.
Se on monta ihmisikää, vuosien vuori eikä sen läpi näe.
 
Katson valokuvaa.
Kuvan ihmiset ovat sukulaisiani, monet heistä olen tavannut lapsena.
Minulla on heistä muistoja ja yhdellä heistä on sama nimi kuin lapsellani.
Yritän asettaa kuvaa johonkin kohtaan elämässäni.
En ole yhden ketjun osa, olen lenkki monien ketjujen kimpussa.
Se on totta ja hämmentävää
enkä tiedä mihin katseeni tarkentaisin.

Minulla on vahvat kädet, valo leikkii rystysilläni.
Osaan lypsää ja pestä pyykkiä, kauhasta otan tiukan otteen.
Niskaani ei paina nöyryyden ies kun katson sormieni leikkiä neulan ja langan kanssa.
Minä olen tässä.

Joskus – kun valon reunoilla on utua –
astun hiljaiseen huoneeseen.
Annan katseeni kaartaa yli pellon ja järven, yli metsän tummanvihreän viivan.
Olen kahden maailman leikkauspiste
mutta se toinen on salattu ja vain minun.

Räsy on aina käden liikahduksen päässä.
Porttina takaisin tähän.

*************************************

Runotorstain haasteena Henri de Toulouse-Lautrecin maalaus La Blanchisseuse (The Laundry Worker).

• huojuvia kirjapinoja sohvalla, lattialla, pöydän alla
• monta kirjaa kesken, hyppimisiä maailmoista toisiin
• jatkuvaa automaattista analysointia
• huonoa omaatuntoa siitä, ettei tiedä tarpeeksi
• uusia kirjailijoita ja kirjoja jokaisena vuodenaikana
• ymmärrys, ettei koskaan kykene lukemaan kaikkea (kumman rauhoittava oivallus, kaikkitietävyyden illuusiota ei synny)
• pohtimista miltä tuntuisi mennä kirjastoon ja valita jokin sattumanvarainen kirja luettavaksi
• miettimistä milloin on viimeksi lukenut monta oman mielenkiinnon perusteella valitsemaansa kirjaa peräjälkeen
• luetun tekstin muuntamista puhunnaksi, maailmojen välittämistä, lukemaan houttelua
• ilahtumista, kun kuulee lapsen innostuneen vinkatusta kirjasta
• sanaväsyä ja kirjatornien varjojen väistelyä
• samanaikaista innostusta ja uupumusta kirjalistojen äärellä
• ajankäytön harkintaa
• tiedon suodattamista ja sulattamista
• määrärahoja, valintaa
• innostusta, hämmennystä, hilpeyttä, tuskastumista, ihmettelyä, tuhahtelua, oivallusta, lohdutusta, samastumista, pitkästymistä, arvostamista, arvostelua, viihtymistä

Jos romaanin nimi on Sankarittaret, kannessa hymyilee viehkosti Vivien Leigh Scarlett O'Harana ja mainosteksti sanoo kirjan kertovan täysihoitolasta, jonne kirjansa tarinoista karanneet sankarittaret tulevat lepäämään, voiko kirjaan olla tarttumatta? Ei voi, ei ainakaan Hömpän helmien toimittaja eikä kirjallisista leikittelyistä kiinnostunut.

Eileen Favoriten Sankarittaret (Gummerus 2008 ; The Heroines, 2008, suom. Maria Erämaja) ei ole puhdasta hömppää laisinkaan, mutta erittäin viihdyttävä ja ajatuksia kutkuttava romaani. Vuonna 1974 presidentti Nixonin Watergate-skandaalin hallitessa televisioruutua Penny (Penelope) Entwhistle on kymmenvuotiaalta näyttävä kolmetoistavuotias käkkärätukkainen punapää, rinnaton, isätön ja yksinäinen. Yksinhuoltajaäiti ylläpitää Illinois'n Prairie Bluffin kaupungissa Uudistila-nimistä täysihoitolaa, jonne kirjojen Sankarittaret tulevat vetämään henkeä kesken tarinoidensa. Pennyn äiti Anne-Marie on piilottanut laajan kirjastonsa ullakolle lukittuihin kaappeihin, etteivät sankarittaret pääsisi etukäteen tutustumaan tuleviin kohtaloihinsa. Muun muassa rouva Bovary, Blanche DuBois, Penelope, Daisy Buchanan, Franny, Heather Pearl-tyttärineen sekä  Scarlett O'Hara vierailevat eripituisia jaksoja täysihoitolassa.

Pennyä Sankarittaret eivät innosta, he vievät kaiken äidin ajan, heiltä ei voi kysyä mitään todella mielenkiintoista eikä heitä missään tapauksessa saa neuvoa paljastamalla tulevia tapahtumia – Sankarittarien elämiin ei saa puuttua eikä heidän tarinoitaan muuttaa. Kun uikuttava ja kuvankaunis irlantilainen Deirdre ilmaantuu täysihoitolaan, ei kukaan tunnista häntä Sankarittareksi. Deirdre vie kaiken Anne-Marien huomion ja lopulta muiden vieraiden valitukset neitosen äänekkäästä voihkimisesta saavat Anne-Marien luovuttamaan tälle Pennyn huoneen. Sankarittaren hyysäämisen asettaminen tyttären tarpeiden edelle saa Pennyn juoksemaan raivostuneena metsään, jonne meneminen öiseen aikaan on ehdottoman kiellettyä. Metsässä Penny kohtaa Conorin, joka etsii karannutta vaimoaan. Tapaaminen sysää romaanin tapahtumat vyöryyn, jonka kuluessa Penny joutuu muun muassa hurjan kelttikuninkaan ryöstämäksi sekä mielisairaalaan.

Kirja kertoo nuoren tytön kasvusta ja identiteetin etsimisestä, seksuaalisuuden heräämisestä, vaiettujen totuuksien kohtaamisesta sekä ennen kaikkea äidin ja tyttären suhteesta. Chicagon taideinstituutissa kirjoittamista opettava Eileen Favorite kirjoittaa hauskasti ja sujuvasti, tarinaa hän kehii eteenpäin mielenkiintoisesti. Juoni on sopivan kimurantti eikä juutu hempeään höttöön. Pennyn kokemukset Osastolla ovat kaukana romantiikasta, hoitokeinot väkivaltaisia ja nuoren tytön kasvukivut ja yksinäisyys on helppoa turruttaa moninkertaisilla Valium-annoksilla.

Sankarittaret on kirja, jonka voi lukea ahmaisemalla. Penny ja Anne-Marie Entwhistle ovat moniulotteisia naishahmoja, mikä pitää kiinnostusta yllä. Lisäksi romaani on kirjallisuudenystäville kirjallisuusbongaustesti – kuinka monta hahmoa tunnistaa ennen alkuteoksen mainitsemista ja kuinka monta joutuu googlettamaan. Sankarittarien ja tarinoiden merkitystä tai merkityksettömyyttä naisen kasvuun ja kehitykseen tulee pohtineeksi myös. Romaani herättää lisäksi kiinnostuksen Sankarittariin. Minkälaisia ovatkaan ne tarinat, joista eri-ikäistet naiset tulevat lepäämään Uudistila- täysihoitolaan? Minua tällainen kirjallisilla hahmoilla leikittely ja genresekoitus viehättää varsinkin silloin, kun se on toteutettu näin onnistuneesti.


Eileen Favoriten kotisivu (Kannattaa käydä tutustumassa mitä kirjailija on blogissaan vastannut lukijoiden romaania koskeviin kysymyksiin.)

Kirjoitus on julkaistu myös Hömpän helmissä 3.5.2008.

Hanna'h haastoi minut kertomaan kotimaisia kirjasuosikkejani. Taustalla oli Kirjamaa-ohjelman Rakkain suomalainen kirja –kysely. Jotenkin hankalasti oli ohjelman kirjat luokiteltu. En ymmärrä miksi liki kaikkiin kategorioihin on tungettu ja-sana – liittyykö luontoon vain maaseutu, eikö kaupunkiin sijoittuvista romaaneista löydy muka luontokuvausta ja pitäisikö historiallisen romaanisuosikin olla myös tiukan yhteiskunnallinen? Entä Suosikit, siihen voisin sijoittaa montakin teosta muistakin luokista? Ja ennen kaikkea Rakkaus ja taide – onko tämä luokittelu tehty ajatellen niin, että rakkausromaanin vaihtoehtona on taidetta käsittelevä romaani, jolloin rakkausromaaneja vieroksuvakin voi valita listalta jonkun? Entä missä on huumori?

Koska erilaisten kirjalistojen laatiminen kuitenkin on mukavaa, niin otan haasteen vastaan. Onneksi näin epävirallisesti voi vastata vaikka kuinka luovasti ja listoja venytellen. Hanna'h oli omassa vastauksessaan laittanut rinnan kansan valinnan ja oman suosikkinsa. Minäkään en omia suosikkejani kaikkien kategorioiden valmiista listoista löydä, joten on sovellettava. Laajennan hiukan, eli kansan ja oman suosikin – jos sitä ei listalta löydy - lisäksi teen pakkovalinnan annetuilta listoilta.


Kansan suosikki / oma listoilta valittu / oma suosikki


Suosikit

Mika Waltarin Sinuhe /  Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu SEKÄ Juhani Peltosen Elmo (Elmo kuuluuu kirjasuosikkeihini, joten edustakoon listavalinnan lisäksi omaa suosikkiani, onhan se ehdottomasti parhaimpia suomalaisia romaaneja, pitäisikin lukea uudestaan)


Satu ja seikkailu

Muumipappa ja meri / listalta valitsisin saman / toinen Tove Janssonin teos eli Taikatalvi


Rakkaus ja taide

Anna-Leena Härkösen Häräntappoase / listalta voisin valita näkökulmasta riippuen useammankin: Ahon Juhan, Kallaksen Sudenmorsiamen, Saision Kainin tyttären ja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiilin / Kirsti Ellilän Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin (tämän hyvin omituisen luokan molemmat puolet täyttävä: rakkautta ja rakkausromaanin kirjoittamista kuvaava teos)


Rikos ja kuolema

Waltarin Komisario Palmun erehdys / Eeva Tenhusen Mustat kalat, joka olkoon myös oma suosikkini, hyvä klassikkodekkari


Historia ja yhteiskunta

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla / Lars Sundin Colorado Avenue / Aino Kallaksen Reigin pappi (tämän voisin sijoittaa myös Suosikkeihin ja Rakkauteen ja taiteeseen)


Luonto ja maaseutu

Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija / listalta valittu Antti Tuurin Pohjanmaa on myös oma suosikkini


Runot

Edith Södergranin Landet som icke är / sama mutta suomeksi eli Maa jota ei ole / Lassi Nummen Matkalla niityn yli


Voisin haastaa ne, jotka haluavat kertoa omista suosikeistaan. Jos joku ottaa haasteen vastaan, toivoisin kommentteihin jätettyä linkkiä – kirjalistafriikkihän lukee mieluusti muidenkin listoja.


Suosikeistaan ovat kertoneet Elegia, Hanna'h, Hirlii, Iines J, Maria|R ja Utuinen.