Minulla on nyt 800 upouutta sivua sirkkaturkkaa ja hyllyt umpitäynnä. Ehkä se ei haittaa, kirjaa voisikin pitää esillä ja lukea runon sieltä täältä ohi mennessään tai sen viereen istahtaessa. Jo alkuselailu leväytti silmien eteen pari ajatuksia herättävää runoa ja kiinnostavan tekstin alun.

Kuuntelen feministirokkia kaukaa vuosien takaa. Laulaja huutelee uusien miesten perään ja kertoo luottavaisesti miten joulu lahjoittaa uuden rakkauden ja kertoo vielä "vain rakkaudesta eikä yhtään mistään muusta". Feminismi on siellä välissä, sanojen yhteyksissä ja näkökulmassa.

Päivä on ollut nahkea, päänsärkyinen ja huono-oloinen, selkä jumittaa. Olen vienyt roskia, pessyt astioita, ollut ärtynyt ja miettinyt kapinaa. Olen lukenut lastenkirjaa liikuttuneena ja pohdiskellut kirjalistoja, suunnitellut tulevia töitä ja miettinyt hitautta. Olen myös miettinyt esittelysanoja, vaikka tiedän, että kaikki sanat tulevat kuitenkin harjoittelematta ja suunnittelematta, kaikki ööt, ajatuskatkot ja innostuneet selostukset. Tiedän myös mitä kohtaa itkettävästä lastenkirjasta en lue lapsille, koska unohdan joka tapauksessa nenäliinan takahuoneeseen eikä kukaan halua katselle silmiään pyyhkivää vinkkaajaa, jonka ripsiväri leviää poskille.

Nyt palaan sohvannurkkaan arpomaan lastenkirjan, Turkan ja sarjakuvien välillä. Luulen, että tällä kertaa sarjakuva voittaa. Uusin Jere tai Baby Blues on aika varma keino häivyttää osa päänsärystä ja ärtyisyydestä, mutta ei kapinamielestä.