Olen mietiskellyt miltä tuntuisi nojata lehmän kylkeen. Istua lypsyjakkaralla, nojata otsa tai poski lehmän pyöreään kylkeen, vuodattaa muutama kyynel ja huokaista syvään. Saisiko siitä ikiaikaista lohdutusta, antaisiko lehmän kylki voimaa?

Minun ainutkertaisella ja huonosti sujuneella lypsykokemuksellani kyyneleitä saattaisi valuakin ilman ainuttakaan surullista ajatusta, kun kanttura läiskäisisi hännällään utareita huonosti kiskovaa lypsäjää turhautuneena.

Mutta silti - olettaen että osasin heruttaa maidon varmoin ja luotettavin ottein - miltä se tuntuisi? Olisiko lehmän karva pehmeää vai karheaa, kääntäisikö lehmä päätään ja mörähtäisi myötätuntoisen ruohontuoksuisen henkäyksen minulle? Kuulisinko sen erivatsojen kurahdukset ja vingahdukset vai ovako sen mahat äänettömiä? Ymmärtäisikö lehmä jos puhuisin sille?

Tätä olen tänään miettinyt.