Äiti nojaa koukussa oven pieleen, letti on punoutunut auki, hiuksia liimaantunut otsalle. Äidin paita ulottuu nilkkoihin, jokin hapan haju tunkeutuu tupaan. Äidin suu on ammollaan, huutoon tulossa eikä äidin silmiä saata katsoa. Pikkusisko tyrskähtää pelkoitkuun. Hetken kaikki on liikkumatonta. Sitten äiti suoristuu hitaasti, vetää huudon takaisin sisäänsä. Kauhunkarvainen huuto on reunoiltaan säröillä ja sitä huutoa äiti nielee vaikeasti. Säröjä putoaa tuvan lattialle ja minä mietin miten äitiin täytyy sattua, kun vaikenemaan pakotettu huuto raapii tietään alas äidin kurkussa ja vatsassa.