Banaani on marja, tai Wikipedian mukaan hedelmiin kuuluva pohjusmarja eli epähedelmä. Tällaisia pohjusmarjoja kasvaa yllätyksekseni minunkin pihallani, eli herukat kuuluvat samaan sakkiin, samoin mustikat, karpalot ja puolukat. Tällaisia asioita olen tällä viikolla oppinut. Samoin sen, että jo kauan ennen sitruunaa eurooppalaisnn ruokakulttuuri tunsi sukaattisitruunan. Onkohan joulukakkuun tunkemani sukaatti sen sukulainen? En olekaan koskaan miettinyt mitä sukaatti on. Se on ollut vain pienissä muovipurkeissa oleileva tahmeanvihreiden palojen kasa, josta kakkureseptit kehottavat käyttämään osan. Olen oppinut senkin, että sitruspuut kuuluvat ruutakasveihin, mitä se sitten tarkoittaakin.

1414177.jpgOlen lukenut pitkästä aikaa ainoaa suosikkikirjaani puutarhanhoidon ym. viljelyn alalta, eli Richard W. Langerin Ikkunallani kasvaa sitruuna ja taatelipalmu (Otava 1980; alkuteos The After-Dinner Gardening Book, 1969, 1970; kuvitus Susan McNeill; suomennos Eero Huhtala). Kirjassa Langer kuvaa miten hänestä tuli newyorkilaisen kerrostaloasunnon plantaasiviljelijä. Hän heitti sitruunaisessa flunssajuomassaan uiskentelevat siemenet asunnon ainoaan kukkaruukkuun ja kas, muutamaa viikkoa myöhemmin kitukasvuisen begonian ruukusta pullahti esiin uusi asukki. Aivan kuten ensimmäiselläkin lukukerralla jo teoksen johdanto sai minut jälleen rennolle mielelle ja antautumaan kaikenlaisiin ikkunalautapuutarha-ajatuksiin.

Langer kirjoittaa hauskasti innostuksestaan erilaisten eksoottisten hedelmien, puiden ja ruohojen istuttamiseen ja kasvattamiseen. Hän haluaa nimenomaan löytää, idättää ja istuttaa siemenensä itse, vain kerran hän kirjassa – tosin pakon sanelemana – päätyy ostamaan siemenet. Teoksessa on paljon tietoa kirjoittajan kasvattamista lajeista – en osaa arvioida kuinka oikeita nykytiedon valossa – ja hän antaa paljon hyviä neuvoja muillekin kotipuutarhureille.

Minä en ole mikään varsinainen viherpeukalo ja periaatteeni on, että kasvit viihtyvät paremmin, kun en höösää jatkuvasti niiden ympärillä kastelukannuineni ja mullanvaihtoineni. Periaatteeni seurauksena minulla on tällä hetkellä yksi hieman ruupahtanut joulukaktus. Mutta joskus kauan sitten olen kasvattanut sitruunan, avokadon ja paprikan, joka teki jopa hedelmiä lapsuuskotini ikkunalla. Nuorempi sukulaispoikani onnistui kasvattamaan omalla ikkunallaan Langerin innostamana hienon kiiviköynnöksen, mikä saavutus sai minut ihailemaan häntä erityisen paljon. Mutta hän osoitti muutenkin omaavansa synnynnäisiä viherpeukalon taipumuksia.

Nykyisin minulla ei ole ikkunalautoja, mikä saa minut usein katkeraksi nykyarkkitehteja kohtaan ja ikkunalaudattomuus tulleekin hankaloittamaan hieman uusvanhaa harrastustani. Aion näet taas kokeilla ikkunapuutarhan kasvattamista pienimuotoisesti. Ja kyllä, aion kasvattaa kasvini siemenestä. Olen jo ostanut sitruunan, greipin ja kahdentoistalitran multapussin. Tyhjiä maitopurkkeja löytyy paljon. Tälläkään kerralla en taida seurata Langerin ohjeita kovin tarkkaan, eli tuskinpa aloitan pitkää idätysprosessia kosteine harsoineen. Kokeilen itserakennettua ansaria, eli kelmu purkin päälle. Mutta Langerin avokadon idätysmalli on pistämätön vanhan kokemukseni perusteella, eli sitä aion noudattaa kutakuinkin tarkasti.

Langerin kirjasta ei ole otettu harmi kyllä uutta painosta, mutta kannattaa kysellä kirjastosta. Ikkunallani kasvaa sitruuna ja taatelipalmu on omasta ikkunahedelmätarhastaan haaveilevan perusteos. Ja vaikka peukalo ei vihertäisikään, voi kirjan lukea tutustuakseen tietokirjaan, joka on hauska, helppotajuinen ja innostava. Sen jälkeen katsoo kaupan eksoottisia hedelmiä uudella tavalla. Ja jos joku epäilee tokko eksoottisten hedelmien siemenet itävät näillä leveysasteilla, niin kannattaa käydä kurkistamassa, mitä Sivuaskel on onnistunut kasvattamaan: sangen sievän mangon.