Luen runoja ennen aamiaista, nuoren miehen julistavat sanat leijuvat ilmassa, kiiman ja juopottelun lomasta löydän vahvoja säkeitä, yhden herkänkin.

Levitän kevytleviä rapisevalle paahtoleivälle, syön jugurttia, juon tuoremehua. Juttelen unista, tenniksestä ja ranskan verbitaivutuksesta. Lapsi oli nähnyt unta, jossa puhui englantia. Mietin, etten ole pitkään aikaan nähnyt unta, jossa yritän selittää tärkeää asiaa, mutta suustani putoilee pikkulapsen kirjoituskoneella naputtamia sanoja ja unessanikin ymmärrän, että puheeni on käsittämätöntä äännesotkua.

Käynnistän uuden pyykkikoneellisen ties monennettako kertaa. Lajittelua odottava vaatekasa kasvaa olohuoneen lattialla, kaappiin, keräykseen, rätiksi, roskiin. Pariaan etsivät sukat ovat valloittaneet sohvan.

Pesukoneen jytkeessä Westlife kohtaa Bonnie Tylerin, tuolin narahdus näppäimistön naputuksen, avoimesta ovesta mukaan sekoittuu tuulen havinaa ja linnun liverryksiä.

Aamu sulautuu hitaasti keskipäivään. Suunnittelen lounaaksi siskonmakkarakeittoa, mietin runoilijoiden äänekkyyttä ja hiljaisuutta, käsinojalla odottavaa hömppää, vaahteran varjon siirtymistä, nurmen muuttumista heinikoksi. Kasteltavia kukkia. On arki ja vapaa, on loma.