tiistai, 31. lokakuu 2006
Unettomista päivistä ja valvotuista öistä murkun merkkeihin
Lempisarjakuvistani on siis kyse. Luen Baby Blueseja ja Scottin yhdessä Jim Borgmanin kanssa tekemiä Jerejä (Zits) oppaina ja terapiateoksina. Viemällä lukijan keskelle arkea albumit auttavat irrottautumaan arjesta. Scott ja Kirkman/Borgman osaavat kuvata oivaltavan huumorin kautta vanhempien ja lasten, niin teinien kuin taaperoidenkin, maailmojen törmäyskohtia eivätkä he ole unohtaneet sisarusten välisiä jännitteitäkään. Voin samastua Baby Bluesin Ullaan, löytää miehestä Paulin piirteitä. Vaikeuksitta tunnen hengenheimolaisuutta myös teini-ikäisen Jeren Kaarina-äitiin. Nauramalla heille ja heidän kanssaan nauran tietysti itselleni.
Kommentit