Olen tänään puhunut puhelimessa pitkän puhelun miellyttävä-äänisen nuoren miehen kanssa. Puhelun kuluessa minulle tuli hyvin hoopo olo. En ymmärtänyt nuorukaisen puheesta kuin noin joka viidennen sanan eivätkä hänen toisin sanoin -selostuksensa juuri parantaneet asiaa. Joka viidennen sanan yhdistäminen ei tuottanut ymmärrettävää kieltä. Valitin serverin tukipalveluun pätkivistä verkkoyhteyksistä ja sitten tein nuorukaisen salakielisten ohjeiden mukaan koneen ääressä kaikkea kummaa, älkää kysykö, en tiedä mitä. Seurasin vain ohjeita ja nyt toivon, että verkkoyhteys jatkossa toimii paremmin.

Kieli on kummallinen asia. Nuorukaisen jargonille en voinut nauraa, koska en olisi ehkä kyennyt tekemään asennuksia tai mitä ne sitten olivatkaan, jos olisin kyseenalaistanut kuulemani. Oli pakko vain luottaa ja seurata ohjeita. Joidenkin toisten jargon on sellaista, että kyseenalaistaminen on paikallaan. Tieteellistä termistöä viljelevää puhujaa voi pyytää selventämään sanomaansa kertomalla asiasta toisin, nuorisoslangia vääntävältä voi kysyä sanojen merkityksiä, murteenpuhujalta samoin. Mutta tietokonetyyppien puhetta voin vain kuunnella osaamatta esittää ainuttakaan täsmentävää kysymystä.