(Kuva Wikipediasta.)
Sunnuntain teemasoittoon piti valita kappale, joka on sävelletty ensijaisesti teatterin näyttämöllä esitettyyn musikaaliin, ei elokuvaan. Leonard Bernsteinin säveltämän ja Betty Comdenin ja Adolph Greenin tekstittämän Broadway-musikaalin On the Town (suomalaiselta elokuvanimeltään Ilo irti) ensiesitys oli vuonna 1944. Aivan aluksi oli Bernsteinin musiikkiin pohjautuva baletti Fancy Free, jonka idea poimittiin musikaaliin. Vuonna 1949 On the Town kääntyi Stanley Donenin ja Gene Kellyn ohjaamaksi elokuvaksi, pääosissa muun muassa Gene Kelly, Frank Sinatra ja Vera-Ellen. (Tiedot on poimittu Wikipediasta.)
On the Town kertoo kolmesta merisotilaasta, jotka saavat laivaltaan vuorokauden loman. Unelmaloman kohteena on New York, jossa kukaan kolmikosta ei ole aiemmin vieraillut. Tarinaan liittyy pian myös kolme nuorta naista, ihastuksia, väärinkäsityksiä ja ihastuksen etsintää. Musikaali-teeman sääntöjen mukaan klassikoksi sopisi musikaalin alussa ja lopussa kuultava kappale New York, New York (katsottavissa vain linkin takaa), tässä elokuvaversiona.
Toinen laulu on suosikkini Count on me, joka on Bernsteinin sävellys ja se kuuluu elokuvassa, mutta musikaalista lukemissani kappalelistoissa sitä ei mainita. Ehkä se onkin vain elokuvassa. Count on me on kuitenkin niin mainio musikaalipala - sujuva teksti ja musiikki, huumoria, kunnon laulua ja vähän muunkinlaista, steppausta, tangoa ja muuta tanssia, jodlausta ja vankkaa ystävyyttä - joten poimin sen tähän mukaan ylimääräisenä numerona (jälleen katsottavissa vain linkin takaa). Todellinen hyväntuulen ilotulitus!
Lisää musikaalisäveliä voi kuunnella täällä.
Perunapää Marian studiosta
On The Town on kerrassaan upea leffa. Mahtavat näyttelijät, niin miehet kuin naisetkin, oivallinen koreografia ja mukavaa musiikkia.
Pidän On The Town -elokuvan hyväntuulisesta kohelluksesta ja tietenkin päärooleissa loistavien herrojen charmista. Myös Bernstein osasi hommansa. Näitä videoita katsoessani jäin jälleen kerran aprikoimaan amerikkalaisnaisten iltaeleganssia. Tuollaisia vetimiä ei meillä näe edes Linnan juhlissa.
Mä rakastan tuota leffaa, olen nähnyt sen vaikka kuinka monta kertaa ja aina se puree. Tämä olisi kanssa niitä klassikoita, joka olisi mukava nähdä livesti.
On the Town - suomeksi siis Ilo irti - on musikaalisuosikkejani ja joka katselulla se vaan on aina yhtä hyvä ja mielen iloiseksi saava. Esimerkiksi elokuvan kohtaus Prehistoric man (löytyy tuubista) saa kihertämään uudestaan ja uudestaan.
Viides rooli, totta, New York on elokuvassa yksi päähenkilö!
Kari, et varmaan intilomilla päässyt vuorokaudeksi isoon Omenaan?
Lepis, saisikin tämän vaikka Helsingin Kaupunginteatteriin! Mutta toisaalta, elokuva on niin onnistunut, että sekin riittää. Saisipa sen omaan DVD-hyllyyn.