Kiva !

Pihasoittajista pidin minäkin aikoinaan. Eilen kuuntelin tuolta juutuubista tätä hupaisaa Juicen biisiä:
http://www.youtube.com/watch?v=O0ZuULvO5D4

Tuon Dublinilaisia olen lukenut joskus hirmu kauan sitten, se voisi ollakin sellainen, jonka voisi lukea uusiksi.

Hei, tämänhän minäkin tunsin, ehkä juuri kiitos Pihasoittajien.

Joko Odysseus alkaa olla loppusuoralla? Kesän 2009 tulet aina muistamaan :)

Ikioma, hilpeä irkkutyyli kukoistaa. Oikeastaan siinä on paljon perää, että rock on synteesi mustasta bluesista, irlantilaisesta hilpeydestä ja loppu on country & westerniä.

Ja toivotaan ettet saa irlantilaisuudesta ihottumaa.

Sen verran Odysseus on innostanut, että ajattelin tarttua lähiaikoina myös Dublinilaisiin ja Taiteilijan omakuvaan, joka kauna sitten jäi kesken.

SusuPetal, voipi olla että muistan :)

Hannah, en ole saanut tähänkään mennessä, vaikka hyllyt notkuu irkkumusiikkia, joten ei kai se ole odotettavissa myöhemminkään.

Hirlii, KIITOS Juice-linkistä :) Minäkään enole käynyt Irlannissa - mutta laulamassa (!) oli Pantse :)

Sopivan karhea vetohan tämä. rempseää irkkumeininkiä. Noh, et taida olla ensimmäinen, jolle Joycen kirjojen kanssa meina tulle hieman työteliäs olo:-)

Tämä oli niin hauska että arvelin sinun tykkäävän - etenkin kun siinä oli Pantse :). Sun kyllä pitäis matkustaa Irlantiin.

Vaiheinen, sopivan karheaa, sopivan perinteistä eikä ollenkaan kaunista poikabändimeininkiä :) Ja joo, enpä tosiaan taida olla ensimmäinen takeltelija Joycen seurassa.

Jatkettaisko syksymmällä irkkumusa tuokioita ?

Tietenkin, vaikka jo kesällä :) Olenko minä joskus täälläkin kertonut eppusuosikistani, voi voi...

James Joycen tekstit ovat innoittaneet monia lauluntekijöitä. Mm Kate Bush halusi kirjoittaa Joycen teksteihin lauluja, mutta Joycen perikunta ei antanut lupaa. Olisiko myös Bowiella ja doorsille ollut joku yhteys Joycen tekteihin?
Täällä jotain milenkiintoista aiheesta: Literary references in rock
http://rateyourmusic.com/board_message/message_id_is_1397596
"Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta" on Deen mielestä parhaita "omaelämänkertoja" ikinä. Odysseus juuttuu aina parranajokohtaukseen eli tarvittaisiin autio saari, että kirjan saisi kahlattua loppuun. Dublinilaisia Nappula metsästää parhaillaan antikvariaateista.
Ei mitään erityisiä irkkumusan ystäviä täällä hiekkaerämaassa.

Kiitti sivulinkistä - varmaan paljon viitteitä kirjallisuuteen rockista löytyy, onhan niitä kotimaisessakin rokissa. ja tuossa Hirliin linkkaamassa Juicen laulussakin on selvä viite Joycen Odysseuksen Dedalukseen ja Bloomiin, jotenkin tyyliin "toinen oli aito irlantilainen ja toinen juutalainen".

Onneksi muunlaista musiikkia on muissa klassikoissa :)

Oisko elokuu hyvä ? Alkupuolella joskus.

5.8.?

Jep :)

Sanon tähän vain, että, Tuima, sinähän se todellinen irkku olet :) Ja Dublinersilta menee Guinnessin kyytipoikana rallatus kuin rallatus!

No jaa, miten sen ottaa, väritys ainakin on osin oikea. Guinnesia en olekaan maistanut pitkään aikaan, en tainnut viimeksi erityisemmin pitää siitä. En viikon klassikoksi valitsen varmaankin muuta, mutta totean kuitenkin, että Christy Mooren viimeisin levy Listen on mainio.

Tässä mennään kyllä niin sukkelasti, että alahan vain lukemaan ahkerammin jotta pysyt kyydissä mukana oli sitten miten kivinen tie tahansa!

The Dubliners on huippu ja tästä biisistä tuli taas paljon hauskoja muistoja mieleen. Thanks!

Kirja on jo luettu :)

Tuima kirjoitti Timbuktussa Onnellisten illallisesta 20.07.2009 - 15:30
"Näytelmä onkin mainio, Gambon, Rea ja Firth aika taattu suositus. Näytelmän loppukappale oli kyllä mietityttävässä suhteessa itse näytelmätekstiin. Pidän tästä varsinaisesta klassikkovaöinnastasi enemmän kuin näytelmän sisältämästä kappaleesta. "
Siispä kysyisimme kohteliaasti, tarkoittaako Tuima loppubiisiä vai näytelmän loppukappaletta? Jos näytelmän, niin mikä siinä melko hämmentävässä lopussa, jossa tarjoilija häviää teleskooppiputken hämärään, mietitytti? Meille se ei avautunut. Lopun biisivalinta oli kyl' selvä pyy.
Timbuktulaiset äimänkäkenä

Tarkoitan sitä lopputekstien aikana ollutta kappaletta If I Didn't Love You So. Jos ajattelee vaikka kappaleen nimeä suhteessa kaikkeen siiheen ilkeilyyn, jota henkilöt sivistyneesti heittelivät toistensa naamalle, niin miettii, että rakkaudestako ne sitä ilkeilyä kuuntelevat. Ja Since I First Met You miellytti minua aivan musiikillisesti enemmän. :)

Joops, Timbuktussa puolestaan tulkittiin, että laulun sanoitus kulki samaa satiirista rataa kuin näytelmän tapahtumatkin. Ilkeilylle pitää olla vastapooli, muutoin ei synny jännitettä ja juuri sitä tarjoilija edusti, vai? Tulkitsimme osan henkilöiden kommenteista toki ilkeilyiksi, mutta osa oli mielestämme puhtaasti naiivin viatonta. Hullu tarjoilija on "viaton"? Hän valehtelee yksinkertaisuuttaan, ei pahuuttaan? Asetelma oli kerrassaan herkullinen ne, jotka puhuivat totta esitettiin ilkeinä ja valehteleva tarjoilija on kenties näytelmän ainut viaton. Myös hotellin omistaja ja johtaja ovat ilkeilemättömiä, vaikka väittävätkin. We care! Vai paljastuuko omistajan tai johtajan luonne, siinä kun hotelli tarjoaa kuoharit? Silloinhan erään skoolajien ilmeestä näkyy tyrmistys. Näytelmän ohjaajalta oli hemmetin hyvä veto laittaa lopputekstien taustalle ko Robinsien biisi.
Tunnistatko? Onks' tää se sama biisi kuin Robinsien "If I Didn't Love You So"?
http://www.nutsie.com/song/If%20I%20Didn't%20Love%20You%20So/2115064&album_id=2811385

Näytelmä ylipäänsä oli aika ovela, koska pinnaltaan se on yksinkertainen mutta pinnan alla on paljon tulkinnanvaraisuutta. Tarjoilija on keskeinen hahmo, koska saa loppusanat. Ehkä hänen roolinsa on hämmentää, olla ravintolan persoonallisuus.*

Tuo Warinerin kappale ei kuulostaa yhtään tutulta, mutta musiikkigenrekin on ihan eri.