Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Sekalaisia viestejä

09.10.2008 - 23:00

Avaimet putoavat vessapönttöön, kolikot vierivät pöydän alle.
Pesen avaimia vihreällä saippualla, konttaan laatikoiden ja johtojen välissä.
Miksei kukaan salamavalojen räiskeessä ja odottavassa hiljaisuudessa huuda Vem?
Vaahteran lehdet kopisevat asfaltin pinnalla, koivunlehdet lentävät lintuina valokeilassa.
En ole pitkään aikaan kuullut kaukaista musiikkia, josta ei tiedä onko se kaiku korvakäytävässä vai todellista soittoa neulan raapiessa vinyylin uria.

**************************************************************************

Runotorstaissa on kuvahaaste.

Kategoria: Torstaiblogit 10 kommenttia Kommentoi

juuri kirjoitti 10.10.2008 - 00:42

Ehkä musiikki on tuotu meille niin sisälle korvakäytävään, ettemme enää kuule tuota "kaukaista musiikkia". satelliitit ovat sen stereoineet.

SusuPetal kirjoitti 10.10.2008 - 07:48

Äänimaailma, joka ympäröi meidät, on niin runsas, että havaitsemme vain murto-osan. Ehkä vain sen tarpeellisen. Toivon mukaan.

Leijonainen kirjoitti 10.10.2008 - 16:15

Jokaisella esineellä, aineella ja äänellä on yhteys jonnekin. Kaikki tulevat jostain ja merkitsevät jotain. Minä katselen mieluummin lintuina lentäviä lehtiä kuin konttaan etsimään kolikoita, mutta aina ei saa valita. Ja äänet...
Mielenkiintoisen runon kirjoitit, piti lukea monta kertaa. Hyvä haaste!

John kirjoitti 10.10.2008 - 18:58

Minuakin kiinnosti tuo kaukainen musiikki kohta..se on jtkin kaunis.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti 10.10.2008 - 21:02

Kuuntele hiljaisuus!

Tuima kirjoitti 10.10.2008 - 22:40

Kiitos mukavista kommenteista.

Eivätko muut ole kuulleet kaukaista musiikkia?

hirlii kirjoitti 11.10.2008 - 17:31

olipas hyvä teksti. tykkäsin kovasti.

Tuima kirjoitti 11.10.2008 - 19:03

Kiitän ja pokkaan :) Hauskaa että pidit.

mariar kirjoitti 12.10.2008 - 01:01

Heittäisin virtuaalisen lasson runon viimeisen virkkeen ympärille: se on mielestäni jo itsessään oma runonsa.