Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Sisaret

14.02.2008 - 11:30

Kuvalähde: Paul Cezanne/Wikimedia Commons

Kuljemme huoneissa rinnan ja toistemme ohi, sanat soljuvat huuliltamme harkittuina ja asiaan käyden. Mutta siitä mikä kovertaa meitä molempia emme puhu. Raskaiden verhojen takana maailma kiertää muuntuvaa kehäänsä, meidän päivämme täyttyvät toistuvista askareista. Salongin hiljaisuudessa elämämme ahtaus murtuu, kun sisareni soittaa näyt silmissään. Sormeilen valkoista lankaa, loihdin musiikin pitsikuvioita ja salattuja sanoja. Virkkaan keveyttä ja haaveiden voimaa, toivoa joka silmukkaan. Kun sisareni kietoutuu uuteen huiviinsa, ei jakamamme kaipuu paina hänen harteitaan.

****************************************************

Runotorstain haasteena on yllä oleva Paul Cézannen maalaus.
Musiikkina Händelin cembalosarjat.

Kategoriat: Katkelmia , Torstaiblogit 17 kommenttia Kommentoi

SusuPetal kirjoitti 14.02.2008 - 12:42

Kaunista, soljuvaa.Surulliset sisaret.

helanes kirjoitti 14.02.2008 - 15:05

Tai äiti ja ikäneitotytär.

poikkipuu kirjoitti 14.02.2008 - 15:27

Pidin kertovasta otteesta, joissa kuitenkin runomaisuutta, kipupisteet tulivat runossa näkyväksi herkästi ja koskettavasti.

Silumiini kirjoitti 14.02.2008 - 22:06

Pidin tekstisi haikeudesta ja tunnelmasta. Maalausta katsoi tekstin kautta yhä uudestaan, runosi toi siihen ihan uutta elämää ja liikettä. Mutta proosarunosi toimii kyllä itsenäisenäkin, ilman kuvaa. =)

Tuima kirjoitti 14.02.2008 - 22:23

Kiitos kauniista kommenteista :)

Sirokko kirjoitti 15.02.2008 - 01:56

Tämä jatkaa aika paljon myös edellistä postaustasi kysymyksistä ja vastauksista. Tunne kaunis ja yhteinen mutta vaiettu.

utuinen kirjoitti 15.02.2008 - 03:52

Kuvauksesi on kaunis, tunteikas ja vähän mystinenkin. Oma tulkintani meni pellolle, mutta kuvan virkkaava systeri tuntuisi olevan kateellinen . . .

Tuima kirjoitti 15.02.2008 - 08:14

Sirokko, ehkä ne tosiaan hieman liittyvät toisiinsa.

Utuinen, ei Runotorstain haasteissa voi tulkinta mennä metsään. Haaste on vain innoituksen lähtöpiste, josta jokainen lähtee omalle polulleen. SInä sait auki vain osan kuvaa ja siksi runosi aihe oli valitsemasi :)

Isopeikko kirjoitti 15.02.2008 - 18:29

En ole vielä päässyt sisään proosarunouteen. Alan pikkuhiljaa oivaltamaan, miten jokaisen lauseen voi koettaa lukea tunnelman kuvana ja antaa kokonaiskuvan muotoutua omaan mieleensä. Näin ajateltuna tekstisi saa syvyyttä.

Tuima kirjoitti 15.02.2008 - 19:04

Tämä ei oikein taipunut säe-muotoon. Jos sen säkeistäisi, se voisi ehkä olla sisällöllisesti hieman toisenlainen. En oikeastaan itse osaa pitää tätä varsinaisena runona, vaikka se Runotorstaihin osallistuukin.

Vesiroos kirjoitti 15.02.2008 - 21:04

Hieno runo. Loppu on todella kaunis, lohduttava.

akkapaha kirjoitti 15.02.2008 - 23:19

Kuvan mukane, ja miun maun.

Sanakehrääjä kirjoitti 17.02.2008 - 12:07

Runossasi olet kuvavannut sisarten välistä tilaa musiikilla, sisarusten erilaisilla samankaltaisuuksilla. Vahva proosaruno.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti 17.02.2008 - 13:38

Maalauksen näkee tuosta ilman kuvaa.

Tuima kirjoitti 17.02.2008 - 13:57

Kiitos jälleen kauniista kommenteista :)

mehtäsielu kirjoitti 20.02.2008 - 22:14

Mielenkiintoisia näkökulmia tässä runossa. Eniten minua puhutteli tuo toisten ohi kulkeminen. Vaikka olemme ihan lähekkäin, olemme silti niin kaukana, emme puhu ja ahdistumme. Tämä ihmisen osa, aina ajankohtainen, hyvin tavoitettu.
Toinen kiinnostava teema on taiteiden vaikutus, kuinka monen vaikean tilanteen yli musiikki tai käsityöiden tekeminen viekään. Hienosti sanottu: soittaa näyt silmissään.

Tuima kirjoitti 20.02.2008 - 22:47

Tartuit juuri siihen, mitä itsekin hain: taiteen suomaa lohdutusta ja sen käyttöä tunteiden tulkkina.