Kotini tuoksuu etikalta, pesin lattialta näkymättömän tahran, vaikka siinä se oli, tiedän sen, kannoin roskiin litsahtaneen jonkin, se oli ehkä joskus ollut vihannes. Juures, tai jokin. Keräsin piuhaan kietoutuneet pölyharsot, ne maastoutuivat mutta heilauttivat helmaansa varomattomasti. Kuuntelin talon äänien hurahduksia, lämpöä joka ei vielä yllä pattereihin. Poskionteloni lauloi minulle duettoa enkä voinut nukkua, päivä meni siitä hieman syrjälleen. Mikään ei pysynyt koossa, paperit leijuivat, kynät vierivät, tunnit supistuivat. Kuljin etikkaa nilkoissa, etikkaa rätissä, tahra lattialla. Rätti oli ensin valkoinen, sitten harmaa mutta lattian väri ei muuttunut. Vain etikka tuoksui. Avasin ikkunan, toivoin tuoksun katoavan, ehkä jättävän jälkeensä pienen häivän, häivän että muistaisin mitä etikka merkitsee.

                              ***************************************

Runotorstain haasteena on kaipaus.