Myönnän heti, ettei sunnuntaisoitossani tällä kertaa ole varsinaista klassikkoa. Mutta olen niin ihastunut nuoreen ranskalaiseen laulajattareen nimeltä Zaz, että haluan soittaa hänen musiikkiaan täällä. Ainakin ja vähintään jazzia, bluesia ja chansonia musiikissaan yhdistävän Zazin äänessä ja musiikissa yhdistyy periranskalainen chansonkarheus ja -musiikki hieman balkanilaiselta kuulostavaan tyyliin. Lisäksi tuubista löytyvissä livetaltioinneissa nuoren naisen esiintymisessä on sellaista luontevuutta ja laulamisen riemua, ettei hänestä voi olla hurmaantumatta.

Lauantaina poljin räntäsateessa kyläilemään, joten sen vuoksi - vaikka ei olekaan joulukuu mutta sunnuntai kuitenkin ("tombe tombe tombe la pluie / en ce jour de dimanche de décembre") soitan Zazin keinuvan laulun sateesta, La pluie. Sen jälkeen Zaz revittelee akustisessa studiokonsertissa kappaleen Le long de la route. Kolmanneksi vielä iloinen pophitti Je veux (laulusta voi valita akustisen katulauluversion, suosittelen!). Valitkaa mieluisin tai kuunnelkaa kaikki! 











Muita löytöjä täällä.