Samuli Putro on minusta parhaimpia suomalaisia rocklyyrikoita. Putro tavoittaa teksteissään tunnelmia ja hetkiä tarkasti, lisäksi hän on armoitettu tarinankertoja, jos vanha määritelmä sallitaan klassikoissa. Joskus voi vain ihmetellä, miten hänen tekstinsä vielä taipuvat niin helposti laulettaviksi, vaikka laulettaviksihan ne toki on tehtykin. Minulle Putro on lyyrikko ja tarinoitsija, rock-määreen liitän mukaan vain pienen selvennyksen vuoksi, runokokoelmaahan Putro ei ole julkaissut.

Mutta pidän minä erittäin paljon Zen Cafen musiikistakin ja Samulin lämpimästä äänestä. Sunnuntaiklassikoksi olisin voinut valita Zen Cafelta liki minkä kappaleen vain, mutta päädyin videon vuoksi kappaleeseen Piha ilman sadettajaa. Video on erinomaisesti tehty hurja ja synkkä animaatio. Näin puhuttelevia musiikkivideoita harvemmin näkee.
 

Samuli Putro julkaisi tänä vuonna ensimmäisen soololevynsä Elämä on juhla. Valitsin levyltä pari kappaletta, joissa Putron erityiskyvyt tekstien tekijänä näkyvät.  Nimikappaleessa vivahteikasta ja filosofista kertomusta ihmisen elämänkaaresta rytmittää toisto "Elämä on juhla". Toisto on yksi Putron lyriikan peruspilareita. Toinen on kysymysmuoto, mistä kappale Mitäpä jos on hyvä esimerkki. Laulun ytimen kiteyttää sen tärkein kysymys: "Mitäpä jos sä pelkäät turhaan ja elämä tapahtuu sinä aikana?"
 

Muita klassikkolauluja- ja esiintyjiä täällä.