Miten voi kuvata äänekkyyden ja hiljaisuuden samanaikaisuutta? Kakofonia lyö korviin ulko-oven auettua. Autonpyörien kohina asfaltilla, moottoreiden hurina, työmaan tasainen pauke, liikennevalojen piipitykset, ambulanssin ja poliisiautojen piipaat. Aamun pakkasilma päästää äänet liki, kantaa kaukaisetkin kirskahdukset ja murinat. Askelten varoivaisuus jäisellä asfaltilla ja polkupyörän narina ja sorahtelu hiekkatiellä kuuluvat vierestä mutta vähäisempinä. Satunnaisesti jokin lintu heläyttää aamutervehdyksen toverilleen.

Ja samaan aikaan maisema ympärillä on täysin tyyni ja hiljainen, piittaamaton ympäröivistä äänistä. Tuuli ei havista lehtiä, huurteen peittämät korret eivät napsahtele, jääreunus jähmettää lehdet liikkumattomuuteen, veden pintaa eivät virtaukset riko. Usva leijuu ruohikon yllä paikallaan, auringon kylmänvaaleanpunaiset säteet eivät laula.