Pipipää on jättiläinen. Pipipää on suuren suuri. Ihminen on häntä kaksitoista metriä lyhyempi. Hänellä on vihreä haksahtavannäköinen pusero, hassahtavat siniset housut, ja musta hattu. Hän on luonteeltaan vähän tyhmä. Kun hänen hakea sulka, ja kiinnittää se hattuunsa. Niin hämpä ottikin strutsin ja kiinti sen hattuunsa. Pipipään koti on suuri vuori. Naapuri keijut eivät pidä hänestä. Hänen tyhmyys haittaa aina. Ja minähän jo sanoin että hän on tyhmä.

Tuima III lk, arvosana 6.



Eräänä päivänä Pipipää päätti muuttaa. Hän lähti heti. Kun Pipipää oli kulkenut kolmetuhattaviisisataakuusikymmentäkaksimiljoonaa kilometriä hän saapui jättikylään. ”Tahdon, hm, talon ei öö yy ää, niin tahdon vuoren asunnoksi, juupa-juu,” Pipipää sanoi miehelle. Mies tahtoi 3999 pesoa vuoresta. Pipää katsoi katsoi jourassaan olevia rahoja, niitä oli vain 3 pesoa. Suuri karvainen kyynel tipati poskelta puserolle. ”No niin otetaan sitten 3 pesoa,” heltyi mies, jonka kävi sääliksi Pipipäätä. Hän ojensi rahat. Onnellisena Pipipää kantoi huonekalut vuoreen. Tällaiselta huone näytti: oven vasemla puolella oli kulunut piironki kuvineen kaikkineen, oikealla puolella naulakko, ovea vastapäätä sänky, toisella seinunällä sohva ja sen edessä sohvapöytä, ja toisella seinällä kirjahylly. Huone oli hyvin sievä. Pipipää piti huoneesta.

Tuima III lk, arvosanan 7- miinusmerkki on pitkä ja piirretty vahvemmalla vedolla kuin numero.