Minulla on vahvat kädet, valo leikkii rystysilläni.
Osaan lypsää ja pestä pyykkiä, kauhasta otan tiukan otteen.
Niskaani ei paina nöyryyden ies kun katson sormieni leikkiä neulan ja langan kanssa.
Minä olen tässä.

Joskus – kun valon reunoilla on utua –
astun hiljaiseen huoneeseen.
Annan katseeni kaartaa yli pellon ja järven, yli metsän tummanvihreän viivan.
Olen kahden maailman leikkauspiste
mutta se toinen on salattu ja vain minun.

Räsy on aina käden liikahduksen päässä.
Porttina takaisin tähän.

*************************************

Runotorstain haasteena Henri de Toulouse-Lautrecin maalaus La Blanchisseuse (The Laundry Worker).