Kovalevy sekosi, korjattiin ja pelastettiin tietoja. Kaikki tallella. Kovalevy sekosi ja hajosi, korjaaja pelasti mitä voi. Kaikki valokuvat, kirjoitukset ja suurin osa musiikista hävisi. Ei kuvan kuvaa, ei ainuttakaan työdokumenttia, ei arkistoituja kirjoituksia, ei lempilevyä. Pelkät tyhjät kansiot.

Viimevuosien perhekuvat, ystävien ja sukulaisten kuvat ovat hävinneet. Niitä en taio mistään takaisin. Olisi kannattanut polttaa ne levylle, kyllä. Olisi kannattanut tehdä parhaista ja rakkaimmista kuvista paperikopiot, kyllä. En tehnyt, oma moka, olin typerä. Kotini on täynnä paperia, lehtiä, mainoksia, muistiinpanoja, lippuja ja lappuja. Paljon turhaa paperisaastetta, monta suotta kaadettua puuta. Mutta ei pikanäppäystä lapsen viimekesäisestä hymystä, ei miehestä korjaamassa polkupyöräänsä, ei suvun naisista juorutuokiosta yllätettynä, ei ystävättären rakkaudesta onnellisia kasvoja.

Ehkä palaan valokuvakasoihin, jotka odottavat järjestämistä ja liimaamista albumien sivuille. Ehkä alan kasvattaa uutta paperisaastekasaa kansioon, johon arkistoin tärkeät kirjoitukset ja työdokumentit.

Ehkä suorastaan hankin muistitikun ja yritän muistaa käyttää sitä.