Tänään olen hieman yliherkkä sanoille. Olen askarrellut jossain muodossa koko päivän sanojen kanssa. Olen miettinyt isoja ja pieniä kirjaimia, metsästänyt oikeaa ruotsinkielistä termiä sanalle kotiteollisuuskoulu, siirrellyt sanoja mekaanisesti paikasta toiseen, korjannut virheitä, listannut nimiä, kirjoittanut ja lukenut monta sähköpostiviestiä ja tulkinnut romaanin lauseisiin piilotettuja vihjeitä. Olen puhunut ja yrittänyt olla hiljaa, vaatinut hetken hiljaisuutta ympärillenikin. Sulkenut oven ja korvani laulujen sanoilta, hyväksynyt ainoastaan joulumessun latinan.

Olen pohtinut sanojen latistumista, miten ylenmääräinen muotikäyttö syö sanojen ilmaisuvoimaa. Kun legendaarinen ja historiallinen muuttuvat hyvän ja unohtumattoman synonyymeiksi, ei meillä ole enää tajua todellisesta legendaarisuudesta ja historiallisuudesta. Olen miettinyt, miten KOK on riistänyt Marion Jonesilta mitalit. Hakivatko väkisin kaapista, tarrasiko Marion nauhoihin kiinni? Eikö Marion luovuttanutkaan mitaleita sopuisasti välitysmiehen avulla? Vai onko mitali tässä (urheilu)kunnian symboli?

Lopulta päädyin pohtimaan olisiko naistenkirjallisuus parempi termi hömpälle ja huomasin olevani juuri nyt yliherkkä sanoille ja niiden merkityksille. Naistenkirjallisuus tuntuu terminä kattavan kaiken naisten lukeman kirjallisuuden eikä hömppä eli viihdekirjallisuus yhtenä lajina voi sitä edustaa. Se olisi naisten lukemistapojen kaventamista, vaikka termiä ei todellakaan sellaisesessa mielessä ole ehdotettu. Hömppää lukevat pääsääntöisesti naiset, mutta en silti haluaisi itse lajille nimeksi naistenkirjallisuus. Jokin perusfeministi minussa vastistaa ajatusta.

Tällaisia pohtiessani tajusin olevani väsynyt, mahdollisesti saivartelija ja suhtautuvani tiukkapipoisesti liian laajoihin ja liian kapeisiin termeihin. Eli sanayliherkkä, juuri tänään.