Olen varmaan katsellut liikaa urheilua viime päivinä, minulla on näet suuri halu levittää kädet sivuille ja juosta kaartelevaa ympyrää. Tai ehkä olen juonut liian vahvaa kahvia tai kuunnellut liikaa Cranberriesia. Dolores O'Riordanin kuuntelu saa minut usein käyttäytymään omituisesti. Hänellä on kyky puristaa minua sisuskaluista ja kiskoa tunteita pintaan. Hän saa minut myös käyttäytymään olohuoneessani kuin olisin rockkonsertissa.

Olen lukenut vahvoja kirjoja, feminististä fantasiaa sekä Jyrki Vainosta ja Roald Dahlia. Nekin pyörittävät päätä ja ajatuksia, haastavat miettimään yhteiskuntaa, satuja, lapsia sekä kirjoittamisen ja myötäelämisen ehtoja ja mahdollisuuksia. Olen nähnyt unta jossa hampaani heilui niin uskottavasti, että aamulla minun oli kokeiltava onko hammas yhä tukevasti paikallaan. Näin myös unta, jossa Ahtisaari vaimoineen oli saamassa lapsen ja minusta oli tulossa kummi. Kummiuden varjolla ehdottelin nimiä ja pohdin onko Matti liian lähellä isän nimeä vai tyydyttäisiinkö Jussiin.

Otsikon mukaista kummaa oli myös Turun Sanomien asiallinen ja pohdiskeleva Kirstin haastattelu, jonka aiheena oli Hömpän helmet ja hömppäkirjallisuus yleensä. Kirstin punnittua puhetta kannattaa käydä lukemassa. Nonon lastenkulttuuriteema lähestyy vinhaa vauhtia ja muutama kiinnostava juttu on vetämässä, joten siltä suunnalta luuraa pienehkö stressin alku, saankohan tehtyä kaiken suunnittelemani ihan oikeiden töiden ja perhe-elämän ohessa. Oikeastaan tuo lastenkulttuuri taitaa kääntyä liki pelkästään kirjallisuusvetoiseksi, mutta jos joku käynyt mukavassa lastenkonsertissa tai -teatterissa viimeaikoina ja haluaisi kirjoittaa siitä muillekin, niin jutun voi laittaa tulemaan vaikka minulle. Lisää arvioita vanhoista lempilastenkirjoistaan voi myös lähettää, niitä mahtuu mukaan vaikka kuinka paljon. Ja huomenna on muuten Runo- ja Valokuvatorstaissa mitä mainioimmat haasteet.

Nyt taidankin levittää käteni ja kaarrella keittiöön maistelemaan miltä Doloresin tahdittamana syntynyt vihanneskeitto maistuu. Ehkä juon vielä yhden kupin kahvia, kuuntelen Doloresia ja luen lisää feminismiä. Huomenna pohdin Nonoa seuraavan kerran.