Puna-Ailakki Neidonkenkä halusi olla morsinko ja perustaa herttakaksikon. Neito oli kaunis kuin kevättähtimö ja närvänöiksi ilmaantuivat Hyvän Heikin Savikka, Rento Orakko, Särmikäs Kuisma ja Veltto Lehtoluste. Viesti Puna-Ailakin kauneudesta oli kulkeutunut yli metsäkastikoiden ja lupikoiden aina Merihapsikkaan asti. Ja niin närvänöiksi saapuivat vielä Kanadan Koiransilmä, Pohjan Sinivalvatti ja Pommerin Virna.

Puna-Ailakin valinta oli vaikea. Herttakaksikko oli vakava asia eikä päätöstä pitänyt tehdä harkitsemattomasti. Puna-Ailakki ei halunnut liitostaan röyhyvihvilää eikä miekkavalkukseen mitään syyläistä linnunhernettä eikä pulleaa pahaputkea, joka liikaa kallistaisi äimähaarikkoa. Puna-Ailakki tiesi, että vuosien myötä hänen kauneutensa rapisisi ja hänestä imiköiden myötä sukeutuisi tanakka akankaali eikä kumppanikaan aina olisi mikään Etelän arnikki ja yövilkka. Puolisosta tulisi ajan kuluessa karhea pillike, mutta karheuden alta Puna-Ailakki halusi tulevaisuudessakin löytää halikan.

Lopulta Puna-Ailakki teki valintansa. Miekkavalkukseen hän valitsi Hyvän Heikin Savikan ja häät pidettiin kevätkynsimön aikaan Hevon hierakan kievarissa. Hääkansaa saapui Luhtalitukasta ja Sepivästä Peipistä asti. Kyläkarhiaiset, ahojäkkärät, humalavieraat ja mehunimijät nauttivat runsain määrin hetekaalia ja ruiskattaraa, mutta kukaan ei ryhtynyt häiden harmioksi. Vieraita viihdytti seutukunnan kuuluisin hina – Nurmirölli ja Kaarlen valtikka. Puna-Ailakin hylkäämät närvänätkin leppyivät iloisissa juhlissa. Naapurikylän masmalo soikkokaksikko Litutilli Litulaukka ja Ikiviuhko Niittyräpelö onnistuivat isokukkaisilla häpykannuksillaan herättämään toiveissaan pettyneiden Rento Orakon ja Veltto Lehtolusteen mielenkiinnon. Puna-Ailakin rakkain suomukka Tesma Tähkä-ärviä sai paunikoilla puheillaan Särmikäs Kuisman innostumaan ja heidän nähtiin ensitaarnan jälkeen vetäytyvän tiiviiseen keskusteluun pihakeinuun. Kaukaa saapuneet närvänät häikäistyvät kyläkellukoiden kauneudesta ja niin nähtiin monien kielimaltsojen vaihtavan omistajaa kesätammien varjossa.

Puna-Ailakki oli kovin tyytyväinen valittuunsa Hyvän Heikin Savikkaan, jossa ei ollut vähääkään illakkoa. Vähän jäkkärähän miekkavalkku oli, mutta ainakaan Savikan kanssa ei ollut pelkoa muuttua uuvanaksi. Puna-Ailakki oli onnellinen. Hän nojasi Hyvän Heikin Savikan miehekkääseen olkapäähän ja tiesi tulevansa valittunsa kanssa onnelliseksi.

                ****************************************************************

Innoittajana toimi Otavan värikasvio (1968).