"Bussin odottamisesta minä olen oppinut nauttimaan. Siinä sää vaihtuu. Koskaan ei ole aivan samanlainen sää. Tai jos sää on sama, niin mieliala on niin eri, että sää tuntuu erilaiselta. Oli sää mikä tahansa niin siinä pitää olla tarkkana, ettei bussi vaan pääse menemään ohi.

Bussin odottaminen on aina uutta ja erilaista. Ei koko ajan ole pakko katsoa sinne mistä se bussi tulee. Muuallekin voi vilkuilla. Kyllä sen huomaa jos se tulee. Täytyy vain olla tarkkana. Siinä vieressä mistä se bussi tulee, on suunta johon voi katsoa. Ja sen vieressä on suunta. Ja niiden yläpuolella. On tuo suunta ja tuo ja tuo suunta. Ja niiden välissä on tuo ja tuo ja niidenkin välissä on suunnat. Niiitähän on ihan mielettömästi! Mihin niistä oikein kattois kun niitä on niin paljon?" Yrjänä Sauros, Pään avauksia. (Lasipalatsi 2001:12.)

Yrjänä Sauroksen Pään avauksia on pöhkö ja kirpeä, yllättäviä havaintoja ja vinoa huumoria sisältävä absurdi tarinakokoelma, johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Sauros kirjoittaa sellaisista arkisista hetkistä, jotka eivät yleensä päädy kirjallisuudeksi: bussin odottamisesta, kadun ylittämisestä, kahden päällekkäisen pizzan tapauksesta. Ja kuinka hauskoja oivalluksia hänen teksteistään syntyykään. Hän on kirjoittajana aivan omanlaisensa.

Muutamia vuosia sitten Sauros kertoi persoonallisia tarinoitaan TV:n kulttuuriohjelman Valopilkun Matkalla-sarjassa. Pedro Hietanen säesti tarinoita ja vaihtuvat kuvat loivat yllättäviä vastakohtia teksteihin. Muutaman minuutin pätkät olivat poikkeavia näkökulmia avaavia sanan, kuvan ja musiikin kokonaisuuksia, joita odotin aina innolla. Ne ovatkin Runotorstain ohella olleet ainoita kulttuuriohjelmia, joita olen liki fanittanut. Saisikohan ne nähdä TV:stä joskus uudestaan?