Kuumeen ahdistama lapsi nojaa selkääni, hengitys polttaa lapaluuta, luen satua, iloista ja lohduttavaa. Väljähtyneen jaffan ja oksennusvadin vienot tuoksut kiertelevät huoneessa. Yöllä näen outoa unta Mannerheimista, aamulla herään ystävän soittoon. Makaan kännykkä korvalla, kuuntelen, puhun vähän. Liu'un takaisin uneen, en saa kiinni vanhasta unesta. Päivällä selkä on jäykkä, liikun hitaasti villasukissa, annan lapselle lääkettä, silitän hiuksia. Iltapäivällä katsomme elokuvan, josta tulemme molemmat hyvälle tuulelle. Tanssin ilon katsominen saa jalan vipattamaan ja ryhdin suoremmaksi. Piipahdan ulkona, näen kolme tähteä, minulla ei ole nimeä hämärtyvän iltataivaan syvän vaalealle sinelle. Kosteassa ilmassa tuoksuu kevään aavistus, maa on sula ja keväänkostea. Pidän kättä lapsen otsalla, toivon kuumeen pysyvän poissa. Vien vadin takaisin kaappiin.