• Tämän viikon Dekalog-sarjan neljättä osaa katsoessani aloin miettiä mikä elokuvasta toiseen näyttäytyvän puhumattoman miehen merkitys sarjassa on. Katsojakumppanin mukaan mies edustaa kysymystä miksi, minusta hän taas on merkitävien käännekohtien todistaja. Pohdinta jatkuu seuraavien osien myötä, ehkä kaikki ratkeaa kymmenennessä käskyssä.
  • William Wylerin Jezebelin (1938) katsottuani mietin miten vääriä ennakko-odotuksia joihinkin elokuviin voi liittyä. Etukäteen elokuvasta lukemieni juttujen perusteella pidin sitä melodraamana, jossa päähenkilö Julie Marsden on ladyletukka, joka tuhoaa entisen sulhasensa elämän kostoksi hylkäyksestä. Elokuva olikin kiinnostava kehityskuvaus syvästi rakastavasta naisesta, joka kyllä käyttäytyikuin itserakas maailmannapa ja jonka kosto sai aikaan turhan kunniakuoleman, mutta joka myös oli valmis uhrautumaan rakastamansa miehen puolesta. Voi tietysti miettiä mitkä olivat Julien todelliset motiivit uhrautumiselleen. Ristiriitainen Julie haluaa haastaa 1850-luvun etelävaltioissa vallitsevat käsitykset naisista, rikkoa tiukkoja käytöskoodeja ja samalla toimia kuin perinteinen Southern Belle. Jezebel on paljon parempi elokuva kuin odotin ja Bette Davis oli jälleen säteilevä diiva. Upea näyttelijä.

    Elokuvien lisäksi olen pohtinut arkeen liittyviä asioita, kuten
  • miten saadaan suklaakakku kotiin ehjänä hiekoittamattomissa mäissä liukastellessa
  • miksi jalkani kastuvat Goretex-saapikkaissa
  • miten voi nyrjäyttää nilkkansa sohjossa
  • olisiko kivaa, jos Suomi voittaisi kotihallissa Euroviisut
  • kannattaisiko Lovex lähettää kisoihin ja millaisia Beats and Stylesin viisuehdokkaat ovat
  • miksi seuraan Idolsia.