Kuva täältä. Kuvaa klikkaamalla näet maalauksen suuremmassa koossa.

Tänään olen katsellut paljon vanhaa lempitauluani Pierre-Auguste Renoirin Le Moulin de la Galette (tai Le bal au Moulin de la galette; 1876). Kauan sitten katselin sitä sinitarralla seinään kiinnitetystä postikortista, myöhemmin pienestä julisteesta ja  työkaverilta saamani T-paidan rinnuksesta. Nyt ihailen sitä näyttöpäätteeltä. Edelleen maalauksen lämpimät ja rauhalliset värit, tanssin liike, henkilöiden ilmeet ja asennot sekä valon leikki tekevät minuun vaikutuksen. En tiedä tarkkaan mikä maalauksessa alunperin on kiinnittänyt huomioni. Suhtaudun maalaustaiteeseen samaan tapaan kuin runouteen, miellyttämisen syyn pohtiminen ei ole niin tärkeää kuin se, että jokin koskettaa tai tekee vaikutuksen.