Piipahdin vanhoissa häissä. YLE Teeman Minun televisioni –sarjassa näytettiin paloja Silvia Sommerlathin ja kuningas Carl Gustafin häistä. Häät pidettiin 19.6.1976 ja katsoin ne jo tuolloin televisiosta. Silvian ja Carl Gustafin häät olivat ensimmäiset kuninkaalliset häät, jotka näin. Muistan Silvian yksinkertaisen puvun ja hääparin vilkutusmatkan ympäri Tukholmaa. Muistan myös Silvian nenäliinan. Tiedän, että hänellä oli oikeassa ranteessa ketjun alla valkoinen nenäliina, olen nähnyt sen valokuvissa ja nyt TV:ssä. Mutta en muista kiinnitinkö siihen huomiota häätapahtumaa seuratessani vai vasta hääselostuksia luettuani. Jonkin lehden toimittaja paheksui syvästi sitä, että pukusuunnittelija ei ollut suunnitellut pukuun huomaamatonta nenäliinataskua. Minä olin samaa mieltä. Morsiantahan yleensä itkettää häissä, joten nenäliina olisi paikallaan.

Vasta tänään häitä uudelleen katsottuani tulin ajatelleeksi, ettei Silvian nenäliina tainnut olla mikään tavallinen paperinenäliina eikä sitä ollut sujautettu minkä tahansa nauhan alle. Eiköhän nenäliina ollut silkkiä tai pellavaa ja pidikkeenä jokin kulta- tai timanttiketju. Mutta yhtä kaikki, nenäliina se silti oli. Nenäliina tulevan kuningattaren ranteessa kaiken kansan ihailtavana. Häätoimittaja piti asiaa pukusuunnittelijan mokana ja selvä suunnitteluvirhe se olikin. Mutta jollakin tavalla tuo nenäliina toi prinsessahäihin inhimillisen tavallisuuden ulottuvuuden. Uuden kuningattaren ranteessa vilkutuksen aikana vilkkuva nenäliina on jotenkin liikuttava.

Silvian nenäliina kuuluu muistoihin, joiden muotoutumisesta en ole aivan varma. Olenko sen itse huomannut ja ihmetellyt asiaa kesken hääseremonian vai lukenut myöhemmin ja kuvaa katsoessani kokenut ahaa-elämyksen? Mutta lopultakin muiston muotoutuminen on tässä yhteydessä yhdentekevää. Minulle Silvian ja Carl Gustafin häiden voimakkain muisto on nenäliina.