Kirjailijan häiriöklinikan mielenkiintoisissa keskusteluissa tokaisin, että jos luon oman blogin, tunnustan siinä kaikki ne klassikot joita en ole lukenut. Tässä lista. Osan klassikkoudesta voi olla monta mieltä.
  1. Alastalon salissa. Sivumäärä kielellisillä innovaatioilla varustettuna hirvittää.
  2. Kalevala. Osan olen lukenut tarkasti, mutta läpiluvussa taisin uuvahtaa Lemminkäiseen.
  3. Täällä Pohjantähden alla. Kolme osaa.
  4. Tuntematon sotilas. Pidän Laineen elokuvasta.
  5. Kadonnutta aikaa etsimässä. Kaikki ne osat! Tiedän kyllä madelaine-leivoskohdan.
  6. Rikos ja rangaistus. Woody Allen –kortti taitaa yhä osoittaa missä jäi kesken.
  7. Karamazovin veljekset. Vilkuilen osien selkämyksiä salaa.
  8. Raamattu. Luettu osin.
  9. Vänrikki Stoolin tarinat. No ei.
  10. Välskärin kertomukset. Kauan sitten nukahdettu ensimmäisen osan viereen.
  11. Taru sormusten herrasta. Nuorena en jaksanut ensimmäisiä n. 60-sivua, vaikka minua niistä varoitettiin. Elokuvia katsellessa kyynelehdin.
  12. Peltirumpu. Omistan sen.
  13. Kurjat. Näin musikaalin.
  14. Taikavuori. Kiinnostaa kyllä.
  15. Naisen muotokuva. Miksi en?
  16. Sinuhe. Historialliset romaanit, niin.
  17. Vuonna 1984. En ollut nuorena tarpeeksi tiedostava.
  18. Lasihelmipeli. En ole lukenut loppuun yhtäkään Hesseä. Tai ehkä yhden melkein.
  19. Arosusi. Sama syy.
  20. Huojuva talo. Jotunin olen kyllä tenttinyt.