Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
22.03.2010 - 10:30

 

"Kun lukee hyviä kirjoja, huonojen lukemisesta menee ilo."



Mary Ann Shaffer & Annie Barrows, Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Otava 2010, 63 ; The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Sociaty, 2008, suom.Jaana Kapari-Jatta)

 

28.07.2009 - 18:44


"Hän kunnioitti aviomiestään samalla lailla kuin hän kunnioitti pääpostikonttoria, se oli jotakin suurta, varmaa ja kiinteää; ja vaikka hän tiesi, miten vähän lahjakkuutta miehellä oli, hän kunnioitti tämän abstraktia arvoa miehenä."

James Joycen novellista 'Äiti'. Dublinilaisia (Tammi 1991: 142. Dubliners, 1914. Suomentanut Pentti Saarikoski.)

 

06.03.2009 - 08:40

lähikuvassa nainen -
vapauden ja velvollisuuden ristiriidassa
nauravan neitsyen katkotut sormet ja enkelten suru
kerran kesällä
outoa rakkautta kuningaskalastajan peilissä

päivästä päivään sanomattomia lehtiä

kaihon kultamaassa
veden hohde, vuorten värit
musta kivi valkoisen päälle

vaikka aamuun on vielä aikaa
puutarhan syksyssä liikkuvat maailmat lasin läpi
aukkoon taivaassa

*************************************************

Kirjhyllystä poimittujen nimien sekoitus, jonkinlainen sitaattisalaatti. Kursiivilla on merkitty muutokset.

01.10.2008 - 11:44

 

"H niin kuin hikka, hmm. Hikka on... höh, juuri tästä sivusta puuttuu palanen. Minneköhän se on joutunut? Seuraava sana olisi köhä. No ei auta tämä kirja, minä neuvoisin teitä tutustumaan hikkaan vaikkapa kirjastossa, sanoo kettu ja kumauttaa lääkärikirjan kiinni. - Näin se on. Kuulemiin.
    - Kirjastoon? jänis hämmästelee. - Säilytetäänkö siellä hikkoja? Nyt sinä menet heti palauttamaan hikkasi sinne.

Kirjastossa on hiljaista.
    - Hyvää päivää. Minkä kirjan te haluaisitte lainata? supattaa kirjastonhoitaja.
    - Hik, pääsee karhun suusta.
    - Onko se kirjan nimi vai kirjailija? yrittää täti uudestaan.
    - Hik, hik, pudistaa karhu päätään.
    - Aivan, nyt minä ymmärrän, siis hik-hik -musiikkiako? Katsotaanpa löytyykö. Pop, hiphop, pipappalula... ei täältä kyllä löydy hik-hik-levyjä, penkoo kirjastonhoitaja hyllyjä. - Vai haluatko sinä ehkä palauttaa jotakin?
    - Hik, hik, nyökyttää karhu ja osoittaa vatsaansa.
    - Oletko sinä syönyt kirjan? kauhistuu täti. - Keittokirjanko? Nyt sinä menet heti apteekkiin ja pyydät kirjanpoistoainetta, jatkaa täti, - muuten kirja on kohta myöhässä ja se on vakava asia."

Anne Peltola, Hikka hukassa (Tammi 2004, s. 11-13.)

11.03.2008 - 07:43

"En usko tekeväni naisille kohtuutonta vääryyttä, kun väitän, ettei mies koskaan pystyisi lukemaan sanomalehteä yhtä brutaalilla tavalla kuin he. Nainen syventyy lukemiseen niin kouristuksenomaisesti, ettei käytännöllisesti katsoen mikään pysty keskeyttämään häntä. Mies lukee lehteä yleensä ajankuluksi tai levätessään, mutta nainen imeytyy siihen; siitä tulee itsetarkoitus. Sen huomaa jo asennosta: mies tavallisesti nojautuu mukavasti taaksepäin mutta nainen kumartuu syvään ja ahnaasti lehden ylle ja kirjaimellisesti ahmii sitä silmillään."

Henry Parland, Rikki (Velox-paperille vedostamisesta). 1996:112. Tamara Press. Suom. Hannu Nieminen. Alkuteos Sönder.

17.05.2007 - 06:30
Kaikille niille, joilla ei ole marjapensaita sekä niille, jotka eivät ole tulleet katsoneeksi pensaita tarkemmin, tässä muutamia kukkia.

 
  Karviainen

 
  Mustaherukka
 
 
  Valkoherukka
 
 
  Punaherukka

         *************************************************************************
"Rakastan sanoja, mutta yhtä lailla hyljin. Kirjallisuus syntyy sanoista, kirjaimista, joilla pitäisi päästä ilmaisemaan jotain, mikä tuntuisi lukijassa oikeasti, mikä heittäisi radalta. Miten se on mahdollista? Kirjoittaminen on ainaista yrittämistä ja ponnistelua. Siksi sitä jaksaa tehdä, koska se ei koskaan täysin onnistu, kommunikatio sanoilla." Riikka Ala-Harja Anna-lehden haastattelussa Hyvää elämää kielipuolena (19/2007), haastattelija Suvi Kerttula.

11.03.2007 - 22:10

"Rehellinen laiska ei edes yritä näyttää työteliäältä!" (Juhani Mäkelä, Ajatus ilmassa- aforismeja ja viisasteluja. WSOY 2006.)

09.12.2006 - 11:09
"Ehkä tiedättekin, että kun ihminen lukee hiljaa, hän lausuu kirjaimet kuulumattomalla taajuudella. Ääni ei suinkaan katoa, vaan se on aina läsnä, vaikkakin vaimeana. Lukija seuraa äänellään riviä samalla tavalla kuin soittaja instrumentillaan partituuria, ja voin vakuuttaa, että kuulohavainto on yhtä tärkeä kuin tekstin näkeminen. Sillä tavalla syntyy sävy, melodia, joka saattaa sanoja ja lauseita niin, että kun soljuvaa tekstiä säestää musiikilla, korvissa syntyy oman äänen ja musiikin välille harmoninen kontrapunkti. Jos musiikki soi liian kovaa, se peittää lukijan äänen ja tuhoaa tekstin äänimaiseman. Eikä vain sitä, vaan lisäksi musiikki vääristää. Jos huonoa proosaa lukiessa kuuntelee hyvää konserttoa, teksti voi vaikuttaa paremmalta kuin onkaan."

Carlos María Domínguez, Paperitalo, s. 76-77. (Basam Books 2006; suom. Einari Aaltonen; alkuteos La casa de papel, 2002.)

                                   
                                    Kuva täältä.

08.12.2006 - 08:15
"Kirjasta eroon pääseminen on usein vaikeampaa kuin sen hankkiminen. Välttämättömyys ja unohdus sitovat kirjat omistajaansa kuin ne olisivat muistoja hetkistä, joihin ei enää ole paluuta. Mutta niin kauan kun kirjat ovat tallella, ihminen uskoo muistavansa nuo hetket. - - Kukaan ei halua hukata kirjaa. Mieluummin kadotamme sormuksen, kellon tai sateenvarjon kuin teoksen, jota emme enää lue mutta joka sointuvassa nimessään kenties vaalii vanhaa ja hukattua tunnetta."

Carlos María Domínguez, Paperitalo, s. 23-24. (Basam Books 2006; suom. Einari Aaltonen; alkuteos La casa de papel, 2002.)
08.11.2006 - 22:58

"- - Tuttuus on tie, joka ei vie mitään kohti vaan koko ajan
kaiken tutun ohi; paikat voi nimetä, sävelet nuotintaa
ja unet kirjoittaa ylös, mutta tuttua
ei voi enää tulkita kun se on niin lähellä jo.
Sitä ei vähällä edes huomaa ellei mene kauemmas,
niin kauas että sitä ei enää ole
vaan se pitää muistaa esiin,
se pitää tahtoa muistaa, että tietä voi palata
ellei se juolahda mieleen sattumalta
niin kuin joku olisi sen kutsunut takaisin, ainoan tien

silmät, korvat, sormenpäät ovat meillä luissa asti
pään luissa, sydämen luissa, polvissa ja kantapäissä
tuoksut ja maut ovat ylellisyyttä, niitä ei koskaan
tavoita samana, kun virtaan voi astua vain kerran
mutta lapsuuteen ei kertaakaan - - "

Kari Levola, Kaikki kartat ajan tasalla (Tammi 2006, s. 9)

17.10.2006 - 21:34
"Ihmiset kuvittelevat, että kun kaipaa rakkaintaan, se on suunnilleen sama kuin kaipaisi savukkeita tehtyään tupakkalakon - - Että ensimmäinen päivä on tosi vaikea, mutta seuraavana jo helpottaa, ja ajan mittaan on aina vain helpompaa. Ei se ole niin – omaa rakasta ihminen ei kaipaa niin kuin tupakkaa, vaan niin kuin vettä. Päivä päivältä sen puuttumisen huomaa entistä selvemmin."

Anne Tyler, Aikaa sitten aikuisina, s.158. (Otava 2002; suom. Kristiina Drews; alkuteos Back when we were grownups, 2001.)

20.09.2006 - 12:21
"Vuonna 2004 Italian Serie B:ssä Avellinon ja Atalantan välisessä ottelussa Avellinolle määrättiin rangaistuspotku. Atalantan Carmine Gautieri kimpaantui ja pyyhki rangaistuspilkun pois nurmelta. Toimitsijalta kesti kuusi minuuttia maalata pilkku paikoilleen. Rankkarin laukoja Marco Capparella joutui odottelemaan, ja kun hän viimein pääsi tositoimiin, hän ampui ohi." (S. 55.)

"Englantilainen tuomari Martin Sylvester lähetti itsensä suihkuun eräässä amatöörisarjan ottelussa vuonna 1998. Hän oli menettänyt malttinsa ja motannut pelaajaa." (S. 51.)

"Eräässä Manchesterissa pelatussa amatööriottelussa erotuomari oli unohtanut pillinsä ja joutui tuomitsemaan ottelun puhaltamalla huuliharppuun!" (S. 50.)

Clive Gifford, Jalkapallo – kuningaslaji. WSOY 2006. Suom. Sakari Hyrkkö. Alkup. Fantastic Football, 2006.)

                                            

18.08.2006 - 09:27
"Lapset eivät ole niin kuin me. He ovat erillisiä olentoja: läpitunkemattomia, mahdottomia lähestyä. He eivät ole meidän maailmamme asukkaita, vaan maailman, jonka me olemme menettäneet ja jota emme ikinä saa takaisin. Me emme muista lapsuutta – kuvittelemme sen. Etsimme turhaan sitä eksyttävien pölykerrosten alta ja löydämme joitakin ryvettyneitä riekaleita siitä minkä luulemme olleen. Ja kaiken aikaa sen maailman kansalaiset ovat keskuudessamme, kuin alkuasukkaat, kuin miinolaiset, muualta kotoisin olevat ihmiset omassa aikakapselissaan turvassa."

Penelope Lively, Kuutiikeri (WSOY 1988; suom. Harry Forsblom; alkuper. Moon Tiger, 1987)

19.07.2006 - 16:44
                 Kuva täältä.         
                

"Mies muistaa nuo kaikonneet vuodet aivan kuin hän katselisi likaisen ikkunan läpi. Hän voi nähdä menneisyyden, muttei koskettaa sitä. Ja kaikki, mitä hän näkee, on utuista ja epäselvää."

Wong Kar-Wain elokuvasta In the Mood for Love (suom. Janne Mökkönen/ Broadcast Text).

16.06.2006 - 15:30
"Sanat ja muoto! Me näemme maailman aivan selvästi neljätoistavuotiaina, ehkä jo aikaisemminkin. Sitten kulutamme viisikymmentä vuotta hankkiaksemme kielen jolla ilmaista ne vaikutelmat. Ja sillä välin ne ehtivät tietysti haalistua..."
Håkan Nesser, Carambole, s.299. (Tammi 2006, suom. Saara Villa)

15.05.2006 - 17:05
”Sitä tulee oltua typerä niin monta kertaa tajuamatta että tahallaan ei kannattais olla.” Sari Malkamäki, Jokin yhteinen maailma, s.79. Otava 2002.
04.05.2006 - 11:57
"Loppujen lopuksi miehet ovat taivaallisen isän luomia suuria kysymysmerkkejä, joiden selvä järkeily ei jaksa koskaan naiselle täysin valkeaksi selvitä."
Hilja Valtonen, Nuoren opettajattaren varaventtiili, s. 143.
(Otava 2006; ens. painos 1926.)

                                 
                                  Kuva täältä.

04.04.2006 - 22:11
- Why is it that women always think they understand men better than men do?
- Maybe because they live with them.

William Holden & Grace Kelly, The Country Girl (1954) eli Mies jonka minulle annoit.

      
Kirjoittaja

Profiilikuva ©SusuPetal

 

*******************************

Onko huonoa kirjallisuutta?

Sivut


Site Meter