Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Olen miettinyt sanoja

14.12.2007 - 01:20

Tänään olen hieman yliherkkä sanoille. Olen askarrellut jossain muodossa koko päivän sanojen kanssa. Olen miettinyt isoja ja pieniä kirjaimia, metsästänyt oikeaa ruotsinkielistä termiä sanalle kotiteollisuuskoulu, siirrellyt sanoja mekaanisesti paikasta toiseen, korjannut virheitä, listannut nimiä, kirjoittanut ja lukenut monta sähköpostiviestiä ja tulkinnut romaanin lauseisiin piilotettuja vihjeitä. Olen puhunut ja yrittänyt olla hiljaa, vaatinut hetken hiljaisuutta ympärillenikin. Sulkenut oven ja korvani laulujen sanoilta, hyväksynyt ainoastaan joulumessun latinan.

Olen pohtinut sanojen latistumista, miten ylenmääräinen muotikäyttö syö sanojen ilmaisuvoimaa. Kun legendaarinen ja historiallinen muuttuvat hyvän ja unohtumattoman synonyymeiksi, ei meillä ole enää tajua todellisesta legendaarisuudesta ja historiallisuudesta. Olen miettinyt, miten KOK on riistänyt Marion Jonesilta mitalit. Hakivatko väkisin kaapista, tarrasiko Marion nauhoihin kiinni? Eikö Marion luovuttanutkaan mitaleita sopuisasti välitysmiehen avulla? Vai onko mitali tässä (urheilu)kunnian symboli?

Lopulta päädyin pohtimaan olisiko naistenkirjallisuus parempi termi hömpälle ja huomasin olevani juuri nyt yliherkkä sanoille ja niiden merkityksille. Naistenkirjallisuus tuntuu terminä kattavan kaiken naisten lukeman kirjallisuuden eikä hömppä eli viihdekirjallisuus yhtenä lajina voi sitä edustaa. Se olisi naisten lukemistapojen kaventamista, vaikka termiä ei todellakaan sellaisesessa mielessä ole ehdotettu. Hömppää lukevat pääsääntöisesti naiset, mutta en silti haluaisi itse lajille nimeksi naistenkirjallisuus. Jokin perusfeministi minussa vastistaa ajatusta.

Tällaisia pohtiessani tajusin olevani väsynyt, mahdollisesti saivartelija ja suhtautuvani tiukkapipoisesti liian laajoihin ja liian kapeisiin termeihin. Eli sanayliherkkä, juuri tänään.

Kategoria: Mitä mietin tänään 7 kommenttia Kommentoi

SusuPetal kirjoitti 14.12.2007 - 12:40

Tuttu tunne ja tuollaisina päivän minä tartun kameraan ja olen kiitollinen, ettei tarvitse ajatella sanoja, joihin on väsynyt.

Iines J kirjoitti 15.12.2007 - 15:30

Kiintoisaa pohdintaa. Sanayliherkkyys ei ole vaivannut mua, joten en ole koskaan moista ajatellut. Joskus tosin olen ärsyyntynyt, kun en yrityksistä huolimatta keksi hyviä kommentteja vaan toistelen samoja latteuksia päivästä päivään. Ehkä se on pikemminkin ajatuksen ja kielen köyhyyttä.

Voisiko sanayliherkkyys olla sukua ääniyliherkkyydelle? Äänille olen useinkin yliherkkä, sillä päivisin saan kuulla puhetta ja puhelinten pirinää ihan tarpeeksi ja kotiin tullessani haluaisin kuunnella vain hiljaisuutta.

Fredrika kirjoitti 15.12.2007 - 16:45

Lainasin juuri, vaikken ole vielä lukenut sitä, Samuli Parosen aforismikokoelman "Maailma on sana". Eiköhän se siinä kiteydy, mitä sanat ovat, mitä välittävät, rajaavat ja jossain määrin luovat. Sen tähden sanoille pitääkin olla herkkä, vaikka sitten vähän yliherkkä. Ja kumma kyllä, herkän sanataiturin lyhyitten viestien ns. rivinvälit tulevat yleensä ymmärretyksi, vaikka lukijat eivät itse osaisi siten kirjoittaa.

Naistenkirjallisuus ei kelpaa hömpäksi, koska paitsi tuota mitä jo totesitkin, se tarkoittaisi että kaikki naisten kirjoittama ja lukema olisi hömppää. Lisäksi hömppään kuuluu maskuliinisia mieltymyksiä tavoitteleva hömppä siinä missä feminiinisiä.

Mutta kun kirjastosta löytyy hylly, jossa lukee ”kotimainen laulettu viihdemusiikki”, niin eikö samaa linjaa sitten voisi jatkaa kirjojen puolella. Tarkemmin, eikö sitten olekin suunnilleen niin, romanttinen viihde ja jännitysviihde, jos hömppä haluttaisiin eri hyllyyn?

Tuima kirjoitti 15.12.2007 - 20:36

IinesJ, tai sitten sanayliherkkyys on myös saivartelua :) Äänekkään työvuoron jälkeen sitä kyllä kaipaa hiljaisuutta...

Fredrika, monissa kirjastoissa jännitys on omassa hyllyssään ja romanttinen viihdeomassaan ja hyvä niin. Totta, hömppä = naistenkirjallisuus menisi pian siihen, että vain sitä, hömppää, naiset kirjoittavatkin.

hirlii kirjoitti 16.12.2007 - 00:02

sanoille pitäisikin olla herkkä.

saan yliherkkyys reaktioita sellaisesta kielestä, joka ei sano yhtään mitään vaan pyrkii peittämään sanottavansa joko liian koristeellisen kielen alle tai käyttää runsaasti vierasperäisiä sanoja (joita sivistyssanoiksi kutsutaan). ammattisanaston ymmärrän kyllä, että sitä tarvitaan.

näistä kävelevistä sanasammoista saan hengen ahdistusta, näistä jotka tuottavat kieltä, mikä muistuttaa enemmän parfymoitua kissan oksennusta kuin suomenkieltä.

viihdekirjallisuudesta luen etupäässä dekkareita enkä minä niitä kyllä hömpäksi kutsuisi, ovatko ne edes mitenkään naiskirjallisuuttakaan. eivät kai oikein sitäkään.

jaanuska kirjoitti 16.12.2007 - 02:34

Perheessämme keskustellaan usein sanoista ja niiden merkityksestä. Asia on korostunut varsinkin ulkomailla asuessamme kun lapsilla on käyttökielenä suurin osa päivästä jokin muu kieli kuin suomi. Lapsemme eivät ole himolukijoita, lukevat kun on pakko tai kun saan aloittamaan jonkun kirjan josta tiedän heidän nauttivan, mutta eivät ymmärrä minun tyyliäni hämmentää ruokaa toisessa kädessä olevalla kapustalla ja toisessa kädessä on kirja jota suorastaan ahmin. Ehkäpä ajan myötä, toivon.

Usein keskustelemme sanoista joita lapsemme eivät tiedä kuin englanniksi ja silloin tällöin innostumme leikittelemään suomenkielisillä sanoilla. Muutama vuosi sitten perheen keskuudessa oli kisa kuka keksii suomenkielisen sanan jolla on useampi merkitys. Harmi kun emme noita silloin kirjanneet ylös.

Jos kirjallisuuteen mennään ja puhutaan vaikka novelleista ja romaaneista, lapsemme ovat ihan ymmällään mitä nuo sanat tarkoittavat kun englanniksi merkitys onkin ihan toinen. Ja suomen kielessäkin löytyy toisia merkityksiä. Eräänä päivänä puhuimme lasten kanssa naistenlehdistä, no entäpä sitten miestenlehdet. Mitä ne sitten ovat?

Mielenkiintoisia pohdintoja. Vastasataneen lumen tuomia rauhallisia hetkiä ja hyvää joulunalusaikaa toivotan sinulle.

Jaanuska.

Tuima kirjoitti 16.12.2007 - 11:16

Hirlii, "parfymoitu kissan oksennus" herätti minussa suurta hilpeyttä :) Minuakin ärsyttää paljon sanomisen mitään sanomattomuus (joskus myös mitäänsanomattomuus). Sanat ovat tietysti myös vaikuttamista varten, mutta olisihan se kiva kuulla asiaakin. Taidanpa ensi kerran kun urheiluselostajien legendaariset hypyt ja historialliset ensimmäiset osakilpailuvoitot ja lehtien "N.N:n piti osallistua kokoukseen, jonne hän ei koskaan sitten tullut" alkavat ärsyttää, kaivaa hyllystä Suuren Suomalaisen Romaanin, jonka sivuilla Legendaariset Immo ja Lyly kertovat Elmon Historiallisista voitoista... Juhani Peltosen Elmo on oikeasti kielellisesti ja ajatuksellisesti hieno teos.

Jaanuska, minä harrastan sähkövatkaimella vatkaamista kirja tai lehti edessä :) Kaksi- tai monikielisyys on aina hankala juttu, mutta ehkä oikeat kirjat auttavat, niiden löytäminen ei aina ole niin helppoa. Minkälaisista kirjoista he pitävät?

Me taas olemme leikkineet riimeillä: appi, happi, mappi, nappi, pappi, sappi, tappi tai alkusoinnuilla: Jaanuska Jangtsen joella jouluna joi jääteetä.