"Puut ovat hiilipiirroksia harmaalla paperilla."

Hui, kylmät väreet juoksi pitkin selkäpiitä! Ihana lause ja ajatus.

Muutenkin katkelma puki ajatukseni sanoiksi paremmin kuin itse olen siihen pystynyt. Sillä kuolleet lehdet, mustat kaljut puut ja tihkusade todella ovat kauniita, kun vain katsoo avoimin silmin.

Toivottavasti et loukkaannu, jos linkitän tämän sivuilleni?

En loukkaannu :) "Mustat kaljut puut" - sehän todella jyhkeä ilmaus!

Hmm, minä vastustan.
Asenteilleen ei vaan voi mitään.

Runo on kyllä muuten kaunis.

En minäkään siitä marraskuusta, jos vain saisi nukkua, syödä suklaata ja lukea hömppää, vaan kun pitää mennä töihin...

Jäntevä runo. Toimii hyvin ja pakottaa samantien miettimään mitä mieltä on - marraskuusta.

En minäkään vastusta marraskuuta, kaiken martaudessa (? mitenkähän tuo taipuu) uinuu uusi kevät. En vastusta vuoden kiertoa, enkä tahdo ikuista kesää. Tihkusadetta sentään vastustan - se ei ole mitenkään välttämätöntä.

Minä yhdyn Susuun, eli vastustan marraskuuta. Jos saisin päättää, niin poistaisin sen kokonaan vuosikierrostani :)

Tuima, en usko. Etkä usko itsekään. Ehkä sen sanominen oli runosi tarkoitus... tai sitten vain tulkitsin ja menin marrasmetsään.

On turha vastustaa marraskuuta, koska se on. Mutta se menee ohi, tulee joulukuu, kynttilät, tingeltangelit, joka niistä pitää. Mutta sitten saapuu tammikuu, pitenevine valon helmoineen, rehvakkaasti viitta auki keväälle, pitenevälle valolle, lyheneville varjoille. Marraskuu. Pimeä, mutta tarkkarajainen.

Oi Tuima mikä huima virtuoosi olet! Sait leveän hymyn kasvoilleni :D. Ja kiitos luvasta mököttää ja murista ;)

Susu ja Johanna, kyllä minä tiedän ettei varmaan mikään tässä maailmassa saa teitä pitämään marraskuusta :)

Emppu, varhaiset aamuherätykset eivät ole herkkua marraskuussakaan. Oneksi koko ajan ei tarvitse olla töissä vaan kaikelle muulle mainitsemallesikin jää aikaa.

Fredrika, minä pidän tihkusateesta, tuuli ja kylmät sadekuurot eivät saa minua hihkumaan. Vuodenaikojen kierto, kyllä.

Tommi, menit marrasmetsään.

Sivuaskel, marraskuuta on turha vastustaa, se on. Kannattaa etsiä positiivisia puolia.

Lepis, hymyä marraskuussaa :) Ole hyvä, saa murista ja mököttää.

Marraskuu.

Antaa mahdollisuuden olla. Olla ja silti mennä ja touhottaa. Kukaan ei muka oikeasti touhota koska jouluun on vielä aikaa. Siksi saakin "rauhassa" touhottaa jos siltä tuntuu.

Rakastan joulunaikaa. Talvea yleensäkin. Marraskuussa on ihana haaveilla tulevasta ja samalla nauttia olevasta.

Palmuja, kesäisiä kelejä, sadetta ja kolkkoa kylmyyttä. Niitä minun marraskuuhuni tänä vuonna kuuluu. Ja joskus kaikkea noita yhden vuorokauden aikana. Joulutähdet ulkona portailla kuin sanoen ohikulkeville, joulu se tulee täälläkin. Erilailla. tulee kuitenkin.

Totta, marraskuu anta mahdollisuuden olla. miltähän marraskuu tosiaan näyttää Kiinassa?

Ei kukaan jaksaisi ikuista kesää.
Joskus on ihan oikeasti ihan hyvä vain pysähtyä lataamaan akkuja, ja mikä siihen paremmin sopisi kuin juuri pimeä, kolea marraskuu?

Ehkä pitääkin ajatella, että marraskuu on lahja? Ei ikusita kesää eikä ainaista marraskuuta, vaan vaihdellen pal kumpaakin?